Kivikirkkoja

Kesälomaan kuuluu visiitit vieraisiin kirkkoihin. Haaveenani on ollut, että joskus elämässä tulisin kiertäneeksi kaikki Suomen keskiaikaiset harmaakivikirkot... Toki muutkin kirkot ovat mielenkiintoisia nähtäviä. Tavoitteeseen on vielä runsaasti matkaa mutta tänäkin kesänä olemme parissa kivikirkossa käyneet.

Lohjan Pyhän Laurin kirkko

Lohjan Pyhän Laurin kirkko näyttää näin rakennustaiteen historiaa tuntemattoman silmissä hyvinkin tavalliselta harmaakivikirkolta ulkoa käsin. Sisäpuolelta se on kuitenkin ainutlaatuinen. Värikkäät seinämaalaukset häkellyttävät kauneudellaan - niitä voisi katsella vaikka kuinka pitkään. Tässä esimerkkinä Jeesuksen sukupuu:

Kova kolmikko tietää kyllä, mitä alttarikaiteen äärellä tehdään.

Voi, kun pääsisi kiipeämään tuonne saarnastuoliin, on ollut Pellavatukan toistuva toive kirkossa kuin kirkossa.

Naantalin birgittalaiskirkko

Naantalin keskiaikainen kirkko on ainoa birgittalaisluostarin jäljellä oleva rakennus. Täytyy sanoa, että hämmästyin kirkon kokoa. Se on ISO!

Naantalin kirkossa vierailimme erittäin kuumana päivänä muumimaailmavisiitin jälkeen. Lapset ensin vastustelivat kirkonmäelle kiipeämistä, mutta osasivat kyllä arvostaa kirkon rauhallisuutta (ja viileyttä) hektisen huvipuistoilun jälkeen. Hetken ajan sain olla ylpeä oikein sivistyneistä lapsistani, jotka kiertelivät kirkkoa puhuen hiljaisella äänellä ja kysyen hyviä kysymyksiä koskien Jeesusta kuvissa, alttarikaappia ynnä muuta. 

Visiitti kesti kuitenkin muutaman minuutin liian kauan ja päättyi pikaisesti, kun Ritari Yrjänä ja Pellavatukka rupesivat aloittelemaan hippaleikkiä penkkien välissä... Auts. Toivon toki lasteni tuntevan olonsa kirkossa mukavaksi, mutta jonkinlainen pyhän tajukin olisi ihan kiva. Joka tapauksessa täydet pisteet ystävälliselle oppaalle, joka vastasi selkeästi ja perusteellisesti Neiti Kevään kysymyksiin. Pisteet myös Neiti Keväälle, joka jaksaa keskittyä, miettiä ja ottaa selvää.

Kesä kutsuu

Kesä on toki ollut läsnä jo pitkään mutta parin tunnin päästä armas puolisonikin on lomalla, jonka jälkeen houkutus istua tietokoneen äärellä alkaa olla mitättömän pieni, ja sitäpaitsi mahdollisuudet siihen vähenevät merkittävästi. Lähdemme - kyllä - punaiseen tupaan kirkasvetisen järven rannalle. Perunamaa vain puuttuu. Hyttysiä on onneksi sitäkin enemmän.

En lupaa olla kirjoittamatta tänne mitään heinäkuussa mutta en lupaa myöskään kirjoittaa. Katsotaan nyt, miten aika ja ajatukset antavat myöten.

Joka tapauksessa haluan toivottaa Sinulle, täällä vieraileva, onnellista, sopivan aurinkoista, myös pikkuruisen sateista sekä siunattua kesää.

 

(Näin sitä ihminen muuttuu. Pari vuotta sitten en olisi uskaltautunut toivottamaan siunattua kesää kenellekään kuin korkeintaan ajatuksissani.)

Herra kovetti faraon sydämen

Olen lukenut toista Mooseksen kirjaa. En ole ihan varma pidänkö Mooseksesta. On siinä sankari - kaveri joka aikuistuttuaan ensi töikseen tappaa ihmisen. Minulle tuli mieleen, että faraon tytär on hemmotellut kasvattipoikansa piloille. Eikö lyömistilannetta olisi voinut ratkaista millään rauhanomaisella tavalla?

Egyptiläisiä kohdanneet vitsaukset tuntuvat kohtuuttomilta, kun kerran ne johtuivat siitä, että Herra itse paadutti faraon sydämen eikä päästänyt juutalaisia lähtemään. Tästä tosin en voi moittia Moosesta, hänhän on vain välikappale.

En oikein tiedä, mitä tästä pitäisi saada irti.

***

Lapset katsoivat DVD:ltä Saariston lapset -elokuvaa. Katsoessaan kohtausta, jossa Malin ja sulhanen (nimi jo unohtui minulta) vihitään, kolmevuotias Pellavatukka istui ensin hiljaa ja kiljaisi sitten riemastuneena:

Äiti, siellä kirkossa, missä me käydään, siellä sanotaan ihan samalla tavalla!

Niinpä. Sielläkin sanotaan:

Isän, Pojan ja Pyhän hengen nimeen.