Istun tässä tutkimusaineistoni eli peruskoulun uskonnon oppikirjojen äärellä. Eeden-sarjan kirjassa kuvaillaan uskonnonvapauden yhteydessä Neuvostoliittoa ja uskonnon asemaa siellä:
Kirkoissa kävivät pääasiassa vanhat mummot. Vanhempi väki ei kuitenkaan 1980-luvulla ollut samaa kuin kuusikymmentä vuotta aikaisemmin. (Eeden 7-9, s. 266.)
Muutama vuosi sitten joulun alla pohdiskelin sitä, miten suhtautuisin, jos joulu kiellettäisiin. Arvelin, etten uskaltaisi uhmata kieltoja. Nyt jäin miettimään, miksi juuri mummot uskalsivat Neuvostoliitossa?
Ehkä mummot olivat riittävän vanhoja ja viisaita näkemään kieltojen yli ja ohi. Ehkä mummot eivät enää pelänneet seuraamuksia. Tai toimivat pelosta huolimatta. Ehkä mummot osasivat olla epäitsekkäitä ja välittivät muista. Lapsen kastamisessa salaa on kysymys sekä hiljaisesta protestista että suuresta rakkauden teosta.
Mummot ovat rohkeita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti