Saulin tytär Mikal

Raamatussa naiset ovat etupäässä sivuhenkilöitä. Näistä sivuhenkilöistä kerrotaan useimmiten aika niukasti. Useimmiten nimeltä mainituilla naisilla on jokin sukulaisuussuhde johonkin merkkihenkilöön, mutta toisinaan kerrotaan jotakin siitä, mitä he ovat tehneet - ja ehkä vielä harvemmin siitä, mitä he ovat ajatelleet tai tunteneet.

Saulin tytär Mikal mainitaan Daavidin tarinassa monta kertaa lyhyesti, eikä suotta. Tarinan alussa hän sopisi vaikka prinsessasatuun: kuninkaan tytär rakastuu isänsä sotapäällikköön ja veljensä ystävään ja he saavat toisensa. Paitsi että he eivät sitten eläkään onnellisena päiviensä loppuun asti.

Isän ja puolison välit huononevat. Saul aikoo surmata Daavidin, mutta Mikal pelastaa puolisonsa. Daavid lähtee ja Mikal jää isänsä luo, ja tulee sitten naitetuksi toiselle miehelle. Vuodet kuluvat, vihanpito ei pääty, Daavid ottaa muita vaimoja ja saa poikiakin. Lopulta, kun Saul on jo kuollut, Daavid vaatii Mikalin veljeltä Isbosetilta Mikalia takaisin itselleen. Isboset haettaa Mikalin luokseen, ja jonkin verran myöhemmin tulee itse tapetuksi.

Samuelin kirjan 6. luvussa Mikal ehkä on taas Daavidin vaimo - ihan selvästi sitä ei mielestäni sanota - mutta tunteet ovat vuosien, tai ehkä vuosikymmenten aikana jäähtyneet. Mikal halveksii Herran edessä vähäpukeisena tanssivaa Daavidia ja arvostelee tämän käytöstä. Daavid puolustautuu, ja Mikalin tarina päättyy toteamukseen, ettei hän koskaan saanut lasta.

Kuninkaan tyttärellä oli loppujen lopuksi aika vähän sanomista oman elämänsä suunnan suhteen. Yhden kerran elämässään hän sai oman tahtonsa lävitse - hän sai sen puolison, jota toivoi. Mikal ei kuitenkaan saanut pitää puolisoaan pitkään. Odottiko hän Daavidia takaisin, vai sopeutuiko elämään uuden puolisonsa kanssa? Hänhän oli ottanut ison henkilökohtaisen riskin pelastaessaan Daavidin. Mitä hän ajatteli kuullessaan Daavidin uusista vaimoista, oliko mustasukkainen vai oliko se vain ihan tavanomaista? Mitä hän ajatteli Daavidista itsestään isänsä ja veljiensä kuoleman ja kaikkien niiden vuosien jälkeen?

Mitä Mikal mahtoi merkitä Daavidille? Varmaan hänen täytyi olla jollainen lailla erityinen, ehkä nuoruudenrakkaus, ja varmasti ensimmäinen puoliso ja Daavidin hengen pelastaja. Se, että Daavid vaatii Isbosetilta Mikalia takaisin itselleen, voi olla puhdasta valtapeliä, mutta voi siihen liittyä myös tunteita Mikalia kohtaan. Vuodet erossa ovat kuitenkin tehneet tehtävänsä eikä onnellista yhteisymmärrystä enää synny. Ehkä Mikal - nyt aikuinen nainen ja edelleen syntyjään kuninkaan tytär - on liian voimakastahtoinen sopeutuakseen olemaan yksi monista vaimoista.

Vielä sivuhuomautus: Merkillinen mies tuo Daavid, miten kaksi Saulin lasta niin kovasti häntä rakasti, että uhmasivat isäänsä hänet pelastaakseen.

Saulin arvoitus ja hiukan muita kuulumisia

Eipä ole tullut blogia kirjoitelluksi. Meinasin jo että lopetan koko blogin - vaan enpäs lopetakaan. Ainakaan vielä.

Avasin eilen pitkästä aikaa paksun punakantisen kirjan yöpöydältäni. Olen välillä lueskellu psalmeja pienestä käsilaukkukokoisesta psalmikirjastani, mutta Raamatun lukeminen on tänä syksynä ollut aika vähäistä. Halusin lukea Daavidista, tai oikeastaan Salomosta - joka askarruttaa minua edelleen niin kuin lähes kolme vuotta sitten - mutta päädyin aloittamaan Saulista. (Tai jos tarkkoja ollaan niin Samuelista. Mutta Saul oli pääkohteenani.)

Jo peruskoulun alaluokilla opin, että Saul oli kuninkaana ennen Daavidia ja Saul menetti kuninkuuden koska rikkoi Jumalan tahtoa vastaan. Tai jotakin sen suuntaista. Mutta mikä se Saulin rikkomus oikeastaan on? Tavailin eilen illalla 1. Samuelin kirjaa enkä oikein ymmärrä. Ensin Samuel viivyttelee jossakin ja Saul-parka hermostuu ja uhraa uhreja ennen aikojaan ilman Samuelia. Sitten Saul säästää amalekilaisten kuninkaan hengen ja antaa miestensä säästää tuon tuhotun kansan parhaat lehmät ja lampaat. No, se ei ole Herran ohjeiden mukaista (kaikki piti tuhota) mutta ei se nyt aivan valtavan suurelta tottelemattomuudeltakaan kuulosta. On vaikea ymmärtää, miksi se on anteeksiantamaton synti.

Ei niin, että erityisesti säälisin Saulia, mutta Daavidhan se vasta öykkäröi kaikenlaista ja oli silti Herran suosiossa.

Jos ajattelee Saulin tarinaa historian muistelemisena, minusta siinä on vähän voittajien kirjoittaman historian sivumakua. Tarinan kertoja tietää tarinaa aloittaessaan, että Saulin kuninkuus ei säily. Ehkä hän oli liian heikko johtajaksi? Ei osannut tai uskaltanut panna miehiään kuriin. Pituus ja komeus eivät vielä tee ihmisestä johtajaa...

---

Piipahdimme syyslomalla muun muassa Tampereella. Edellisellä reissulla bongasimme kirkkoja, tällä reissulla tuli bongattua toinen näistä kirkoista uudestaan.

Yhtenä iltapäivänä Neiti Kevät ja isänsä halusivat lukea kirjaa hotellihuoneessa edes vähän aikaa. Pellavatukka ja ritari Yrjänä sen sijaan alkoivat käydä sisätiloissa melko nopeasti liian meluisiksi ja komensin heidät kanssani ulos. Annoin mahdollisuuden valita: mennäänkö läheiseen leikkipuistoon vai Tampereen tuomiokirkkoon. Riehakas parivaljakko valitsi yksimielisesti jälkimmäisen.

Se on hieno kirkko, tiesi ritari Yrjänä.

Onko se se siipirikkoenkelikirkko? varmisti Pellavatukka.

Riehakkuus katosi saman tien, kun astuimme kirkon ovesta sisään. Täytyy sanoa, että ihailen lasteni pyhän ja kauneuden tajua. Kiertelimme kirkossa katselemassa hiljakseen, päämääränä nähdä myös Pellavatukan lempimaalaus eli Haavoittunut enkeli. Pettymykseksemme parveke oli kuitenkin suljettu. Pellavatukka kurkisteli alhaalta huuli mutrussa ylös ja toisteli, että haluaisi nähdä enkelin kunnolla. Onneksi hiukan ennen kirkon sulkemista kirkkosaliin saapui ystävällinen suntio, joka salli meidän käydä kurkistamassa enkeliä samalla kun itse laittoi seuraavan päivän virsien numerot taululle. Loppu hyvin siis, ja kyllä oli tyytyväinen pieni tyttö kirkkovierailun jäljiltä.

Kivulla sinun pitää tutkimuksesi synnyttämän

Tulin tässä ajatelleeksi ja ihmetelleeksi syntiinlankeemuskertomusta jotenkin uusin silmin. Oikeastaan se on aika kumma tarina.

Olen aina spontaanisti ajatellut, että Jumala on antanut ihmiselle järjen ja vapaan tahdon sekä kyvyn tehdä moraalisia valintoja. Että ne ovat olennainen osa ihmisen olemusta, sitä Jumalan kuvaa, joka hän luomiskertomuksen mukaan on. Syntiinlankeemuskertomuksessa taas ihminen oikeastaan varastaa ymmärryksen itselleen ja tulee sen takia karkotetuksi paratiisista. Olen tulkinnut kertomuksen kuvaukseksi siitä, miten ihmisestä tuli ihminen - muita eläimiä älykkäämpi ja kykenevä juurikin noihin moraalisiin valintoihin.

Tosin tulkintaani nyt hieman hämmentää se, että silmiensä avautuessa Aatami ja Eeva huomaavat pelkästään olevansa alasti. Muita kaiken tai hyvän ja pahan tietämisen merkkejä tekstissä ei mainita. Omasta näkökulmastani suhtautuminen alastomuuteen näyttäisi olevan lähinnä kulttuurinen tai sopivaan käytökseen liittyvä kysymys, ei niinkään moraalinen ongelma.

Oletetaan kuitenkin, että kielletyn puun hedelmä tosiaan antoi ihmiselle kyvyn oppia uutta sekä ymmärtää hyvää ja pahaa. Se on kieltämättä työlästä ja kivuliastakin usein. Tiedon perässä ja avulla kulkiessaan ihminen on monta kertaa aiheuttanut valtavasti pahaa. Sanotaan, että tieto lisää tuskaa, ja joskus voisi olla mukavaa tuudittautua lapsen tietämättömyyteen sen sijaan että tietäisi näin paljon maailman ongelmista. Kuitenkin ymmärrys, siis todellinen, syvällinen ymmärrys, on myös jotakin huikaisevan hienoa ja - lopulta - ehdottomasti tavoiteltavaa.

Syntiinlankeemus on parasta mitä ihmiselle on tapahtunut? Hm. En taida nyt oikein ymmärtää kertomusta. Mikä sen varsinainen pointti on? (Viisaammat saavat toki mielellään selittää!)

Niin, ja mistä tämä tuli mieleen? Kävi mielessäni, että tutkimusprosessia voisi kuvata vaikka näillä sanoilla:

Tutkijalle hän sanoi: - Minä teen suuriksi sinun tutkimusprosessisi vaivat, ja kivulla sinä olet synnyttävä tieteelliset artikkelisi. Kuitenkin tunnet halua aiheeseesi, ja se pitää sinua vallassaan.
 

Viimeksi mainittu on sitten syytä lukea pikkuinen pilke silmäkulmassa. Terveisiä vain täältä tutkijankammiosta.

Enkeli edelläni

Minä lähetän enkelin kulkemaan sinun edelläsi, suojelemaan sinua matkalla ja viemään sinut siihen paikkaan, jonka olen sinulle varannut. (2. Moos. 23:20)

Pellavatukan Taizé-messussa askartelema kartonkienkeli. Tämä on hyvin ystävällinen enkeli.