Kyllä se kuulkaas on hauskaa!
Lauantaina olimme sudenpentujen kanssa seikkailemassa Punaisella puukirkolla. Kanttori opetti meille uusia lauluja ja löysi uruista mitä merkillisimpiä ääniä, seurakuntapastori kertoi ja leikitti Raamatun kertomuksen, nuorisotyönohjaaja ohjasi ristiaskartelua ja muuan eettisestä kasvatuksesta innostunut partiojohtaja ohjasi keskustelua oikeasta ja väärästä... kuka lieneekään tämä viimeksi mainittu. ;-)
Samalla saatiin tutkia vanhan kirkkorakennuksen merkillisiä sopukoita, ja piipahtaa mm. kellotapulissa. Punaisella puukirkolla jännittäviä paikkoja riittää. Ihan hirmuisen hauska aamupäivä!
Vanhana partiolaisena alkaa aina välillä poltella partionjohtajuusajatus. Kiinnostaisi periaatteessa ohjata sisupartiota, kun työkokemusta kuitenkin erityislapsista on kertynyt melko paljon. Mietityttää vaan homman sitovuus...
VastaaPoistaOnhan se sitovaa. Paitsi olla paikalla, pitää valmistella kokoukset ja retket, ja vielä osallistua lippukunnan johtajiston toimintaan ainakin jonkin verran. Mutta kyllä se on pitkästä aikaa myös hauskaa! Ja meitä on ryhmässä kaksi johtajaa, niin saamme hommia jaettua keskenämme. Joka toinen viikko riittää, että ilmestyn paikalle. :-)
VastaaPoistaMInäkin tänne poikkesin. Oli mukava nähdä näitä juttujasi taas.
VastaaPoistaMeillä vanhin lapsenlapsi oli jo jamboreellakin tänä kesänä Japanissa. Toinen oli leirillä Lapissa ja pääsi porukkansa kanssa julkisuuteenkin keräämällä pussinsulkijoita luonnosta...
http://mutkimus.vuodatus.net/lue/2015/08/1218-luonnollista-luonnonsuojelua