Kahdeksanvuotias Pellavatukka istuu vessanpöntöllä ja laulaa:
Tämä pieni ihminen kiittää
tähän aamuun nousta sain.
Vielä tänään armoa riittää,
siksi veisaan kiitostain.
Pellavatukka on musikaalinen, no, ainakin vähän, ja on napannut laulun kertakuulemalla äidiltä, joka sattui sitä yhtenä aiempana aamuna laulamaan. Laulua on nyt monena päivänä kuultu pienen tytön kimeällä äänellä esitettynä, yhä uudestaan ja uudestaan.
14-vuotias neiti Kevät seisoo vessan oven ulkopuolella ja on kiukkuinen. On kouluaamu, kello on yli seitsemän ja pitäisi päästä pesulle. Neiti Kevät on murrosiässä mutta ei huuda eikä paisko ovia. Sen sijaan hän muuttuu suuttuessaan muodolliseksi ja alkaa käyttää kirjakieltä:
Äiti, voisitko sinä ystävällisesti kertoa, miksi hän on tuolla sisällä ja laulaa? Miksi hän ei ole jo tullut ulos? Eikö hänelläkin ala kohta koulu?
Äiti tunkeutuu sisälle vessaan ja hätistää Pellavatukan pukemaan. Laulu jatkuu pukiessa ja aamiaispöydässä. Pellavatukka osaa kunnolla vain kertosäkeen, joten sitä pitää sitten laulaa monta kertaa. Isosiskon mitta tulee täyteen ja muodollisuus karisee:
Äiti sano sille ettei se saa laulaa enää! Ei ainakaan noin korkealla äänellä!
Isä sanoo Pellavatukalle, että tämä voisi keskittyä välillä syömiseen. Äiti ei sano mitään. Äiti on väsynyt ja turhautunut ja kyllästynyt moneen asiaan, mutta ei halua kieltää lasta laulamasta, vaan tahtoo loputtomiin pitää kiinni hetkestä, jona pieni silmälasipäinen tyttö istuu ja laulaa iloisena, vilpittömin kasvoin:
Vielä tänään armoa riittää...
Riittäisiköhän. Mahtaisiko riittää?
Mikä ihana aamuhartaus, kiitos!
VastaaPoistaOle hyvä! Aurinkoa aamuusi!
VastaaPoistaOlen jo joitakin kuukausia pohdiskellut, josko rupeaisin taas bloggaamaan. Olen suunnitellut kaikenlaisia pitkiä hienoja tekstejä, joiden syvällinen idea pääsee aina unohtumaan ennen kuin ennätän edes koneen ääreen. No nyt lipsahti ihan vahingossa ulos tämmöinen juttu, jossa lapsi laulaa vessanpöntöllä... liika ajatteleminen taitaa estää kirjoittamisen.
Hei, olipa kiva bongata täältä blogipäivitys! :) Jatka vaan bloggaamista, jos yhtään siltä tuntuu.
VastaaPoistaHei Liiolii, ihanaa huomata, että jotkut yhä tulevat tänne lukemaan, jos jotakin kirjoitan! Vähän niin kuin vanhoja ystäviä tapaisi pitkästä aikaa. :-)
VastaaPoistajäihän tuo laulu minullekin päähän soimaan. Laulelin (hymisin?) sitä puolihuolimattomasti tänä aamuna puuronkeittopuuhissa.
VastaaPoistaPörröinen teini löntysti keittiöön juuri siinä kohdassa "vielä tänään armoa riittää..."
"Ei riitä armoa kissalle, missä on kissan ruoka, kysyy kissa!?" totesi teini.
:-D
VastaaPoistaOn se tarttuvainen.
Hienoa jos jaksat kirjoittaa, ainakin tämä teksti oli erinomaisesti vaivan arvoinen!
VastaaPoistaKiitos, Panu! Katsotaan nyt, josko vielä kipinä roihahtaisi...
VastaaPoista