Jouluaattona toivotan sinulle joulurauhaa!

Rauhallista, onnellista ja kaikin puolin hyvää joulua sinulle, lukijani!

Luukun takana: Samettikoiran silmät

Joulu

Katsokaa:

Kirkkaus säteilee pimeään.

Viimeinen pinei juoksupoika

hiipi kirjapaketteineen

pehmeään hämärään.

Hänellä on niin onnellisen nälkäiset silmät.

Me menemme kirkkoon,

jossa on paljon ihmisiä

ja lämmintä ja kylmää

ja Jumalan hiljaiset kasvot

ja jäähileiset ikkunaruudut

ja kynttilöitä.

Kun olin aivan pieni,

näin enkeleitä aattoillan hämärässä.

Minä peitin silloin

pieneen, lasiseen maljaan

tinasotamiehen,

jonka päälle joku oli astunut.

Kuvittelin, että sen oli silloin hyvä olla,

ja asetin sen peitoksi paperisen lipun.

Joulu,

se on kuusenneulasten

ja sammuvien kynttilöiden tuoksua,

ja hiljaista,

onnellisen säikähdyttävää rakkautta,

ja lahjoja, ja unta,

jossa kasvoja hipovat enkelin siivet.

Me katselemme valaistuja ikkunoita

ja laskemme kynttilöiden pieniä liekkejä

ja avaaamme hitaasti kirjoja,

jotka joskus luetaan ja unohdetaan.

Ja jossakin ajatusten keskellä

nukkuu lapsi,

joka kantaa kaikkien unelmien kohtaloa

pienissä käsissään,

ja lempeitten juhtien huuruinen hengitys

lämmittää häntä pimeässä.

-------

Kynttilät sammuvat hiljaa,

ja samettikoira vuoteen jalkopäissä

odottaa, että sen pyöreisiin lasisilmiin

suudeltaisiin: Hyvää yötä.

Mika Waltari 1928

Luukun takana: Valoa pimeyteen

Vuoden pimeimpänä päivänä tämä virsi, joka tuo valoa elämän pimeimpiin hetkiin.

Luukun takana: Suutari ja vieras

Hän oli suutari, vanha ja lempeä mies

Hänen puotinsa koko kaupunki ties

Ja nyt hän jouluksi siivosi talossaan

ja kertoi kaikille suurta uutistaan

Hän sanoi: Mestari on tulossa kylään meille

Hän on ilmoittanut minulle sen varmasti

Mestari on tulossa tänään meille

Voiko jouluvieras olla enää parempi

Hän istuu ikkunalle vierastansa odottamaan

Ja eipä aikaakaan, kun oveen jo koputetaan

Hän ensin pettyy oven takana kun seisookin vaan

Köyhä nainen lapsen kanssa aivan kohmeissaan

Hän sanoi: Mestari on tulossa tänään meille

Istu hetkeksi ja oota häntä kanssani

Mestari on tulossa tänään meille

Kääri huopaan tähän paleleva lapsesi

Ei kuulu vieläkään nyt vierastaan, vain luminen tie

Ja sitä pitkin astuu luokseen pummi, mikä lie

Hän pyytää suutarilta korpunpalaa taskuunsa

Kun nälissänsä on yksin jouluaattona

Hän sanoi: Mestari on tulossa tänään meille

Istu hetkeksi ja oota häntä kanssani

Mestari on tulossa tänään meille 

Ota tästä kuumaa keittoa nälkääsi

Ilta pimenee ja vierasta vain kuulu ei

Ja vanha suutari jo astiat pois pöydästä vei

Ja vielä kolkuttelee oveen juoppo naapuri:

Oon avaimeni hukannut, en pääse kotiini

Hän sanoi: Mestari on tulossa tänään meille

Istu hetkeksi ja oota häntä kanssani

Mestari on tulossa tänään meille 

Jos jäät yöksi, sijaan sinulle vuoteesi

Ja niinpä menee vanha mies jo nukkumaan

Näkee unta, sanoo vieraalleen: Et tullutkaan

Vieras kertoo: Olin luonas tänään kolmasti

Hyvää joulua ja kiitos sydämestäni

Hän sanoi: Mestari on tulossa kylään meille

Hän on ilmoittanut minulle sen varmasti

Mestari on tulossa tänään meille

Voiko jouluvieras olla enää parempi 

Pekka Ruuska



 

Luukun takana: Äiti ei ole väsynyt

Marikki ja Liisa jouluaattoaamuna:

Marikista ja Liisasta on ihmeellistä, että he saavat istua yöpaitasillaan uunin edessä juomassa kahvia.

- Se johtuu siitä, että on joulu, sanoo Liisa.

- Niin, siitä se johtuu, sanoo äiti.

Mariki katsoo häneen peloissaan nähdäkseen, onko hän väsynyt. Mutta äiti on onneksi vain iloinen eikä yhtään väsynyt. Kaikkien täytyy olla iloisia, kaikkien mielestä joulun täytyy olla hauska, muuten Marikilta menee jotakin pilalle. Ja siksi hän jankuttikin silloin, kun äiti raatoi pahimmissa joulukiireissä:

- Jouluaattona sinä et saa olla väsynyt, lupaa se!

- Enhän toki olekaan, kuinka minä voisin olla väsynyt jouluaattona, sanoo äiti.

Ja tuossa hän nyt istuu isän ja Alvan kanssa, ja kaikki kolme näyttävät pitävän joulusta yhtä paljon kuin Marikki ja Liisakin. Voi, miten ihanaa!

(Astrid Lindgren: Marikki)

Luukun takana: Pienen nyytin joulu

Sitten he kaikki istuutuivat lumeen odottamaan onnettomuutta.

Aika kului, mutta mitään ei tapahtunut.

Vain pieni nyyti, se, joka oli ollut juomassa teetä, pistäytyi esille puuvajan takaa. Se oli ottanut mukaansa kaikki sukulaisensa ja sukulaistensa ystävät, ja kaikki olivat yhtä pieniä ja harmaita ja surkeita ja palelevia.

- Hauskaa joulua, nyyti kuiskasi kainosti.

- Sinä olet todella ensimmäinen, jonka mielestä joulu on hauska, sanoi Muumipappa. Etkö sinä ollenkaan pelkää, mitä tapahtuu, kun se tulee?

- Sehän on täällä, nyyti mutisi ja istuutui sukulaisineen lumeen. Saako katsoa? Teillä on ihmeellisen kaunis kuusi.

- Ja noin paljon ruokaa, sanoi joku sukulaisista uneksien.

- Ja oikeita lahjoja, sanoi joku toinen sukulainen.

- Olen uneksinut koko elämäni ajan, että saisin nähdä tämän läheltä, nyyti lopetti ja huokaisi.

Tuli hiljaisuus. Kynttilät paloivat rauhallisessa yössä liikkumattomin liekein. Nyyti ja sen sukulaiset istuivat aivan hiljaa. Saattoi tuntea, miten he ihailivat ja kaipasivat, se tuntui yhä voimakkaammin ja voimakkaammin, ja lopulta Muumimamma siirtyi lähemmäksi Muumipappaa ja kuiskasi:

- Eikö sinunkin mielestäsi?

- Niin, mutta jos, muistutti Muumipappa.

- Joka tapauksessa, sanoi Muumipeikko. Jos joulu suuttuu, voimme ehkä pelastautua kuistille.

Sitten hän kääntyi nyytin puoleen ja sanoi: - Olkaa hyvät, kaikki on teidän.

Nyyti ei voinut uskoa korviaan. Se meni varovasti kuusta kohti, ja sen jäljessä tuli koko rivi sen sukulaisia ja ystäviä tuntokarvat hartaudesta väristen.

Niillä ei ollut koskaan aikaisemmin ollut omaa joulua.

Tove Jansson: Näkymätön lapsi ja muita kertomuksia

Luukun takana: Marikin ja Liisan adventtiretki

Neljäntenä adventtina Marikki ja Liisa lähtevät omine lupineen vierailulle Omenakumpu-nimiselle maatilalle ystävällisen Karlssonin perheen luo. Vierailu pitkittyy lumimyrskyn takia koko päivän mittaiseksi. Omenakummussa on hauskaa, siellä voi esimerkiksi katsella hevosia tallissa:

Sitten he seuraavat Tuurea talliin. Siellä on neljä hevosta, Tiitus, Muuna, Freija ja Konkari. [---] Konkari on kiltein ja rumin, se on kummallisen keltaisen värinen.

- Ulkonäkö ei merkitse mitään, kunhan on kiltti, sanoo Marikki.

---

- Missä seimessä täällä pikku Jeesus lepäsi? Liisa kysyy äkkiä. Hän luulee, että maailmassa on vain yksi talli ja se on täällä Omenakummussa.

Marikki selittää hänelle, että se tapahtui aivan toisessa tallissa kaukana Juudean maalla.

- Mistä sinä sen tiedät? Liisa kysyy.

- Kyllä minä sen tiedän, opettaja on sanonut.

Liisa ei ole ollenkaan tyytyväinen.

- E-ei, kyllä hän lepäsi Konkarin seimessä, niin minun koulussani on sanottu. Ja Konkari oli kiltti: se ei purrut häntä, nuuhki vain nähdäkseen, kuka siinä oli.

Marikki katselee ympärilleen hämärässä tallissa. Oikeastaan hänkin olisi tahtonut, että Jeesuksen seimi olisi ollut täällä Omenakummussa.

- Ehkä se sittenkin oli täällä, hän sanoo innoissaan. Ja Maria sytytti kynttilät kaikkiin ikkunoihin, ja Pekka Karlsson ja Karlssonin täti istuivat keittiössä ja katsoivat, miten valo loisti lumella. Ja silloin Karlssonin täti sanoi: "Kuka kumma on tänä iltana tallissa?"

Siihen Liisa osaa antaa vastauksen:

- Se on vain pikku Jeesus. Hän makaa Konkarin seimessä. Konkari nuuhkii häntä ja silloin Jeesus nauraa, sillä hän pitää siitä.

- Enkö minäkin istu keittiössä katsomassa, miten tallista loistaa valo? kysyy Tuure.

- Kyllä sinä, Tuure, olet aika tyhmä, sanoo Marikki. - Sehän tapahtui aikoja sitten. Sinä et ollut silloin vielä syntynytkään.

(Astrid Lindgren: Marikki)

Luukun takana: Erilainen evankeliumi

 Tämän löysin Usko Toivo Rakkaus -facebook-sivulta:

Luukun takana: Marinoitu feta

Erinomaisen helppotekoinen joululahjaideani on juuri nyt ajankohtainen: Tarvitset palana myytävää hyvälaatuista fetaa. Muita tarpeita ovat lasipurkit kansineen, kuivattuja yrttejä ja muita mausteita (basilikaa, oreganoa, musta- ja rosépippuria ainakin, valitse yrittejä, joista pidät/ lahjan saaja pitää) sekä runsaasti kasviöljyä.



Mausteet murskataan pieniksi ja levitetään vadille. Fetasta taitellaan palasia ja kieritetään mausteissa. Ladotaan purkkiin ja täytetään purkki öljyllä. Annetaan maustua jääkaapissa muutamasta päivästä viikkoon, ja valmista on. Purkin kannen voi päällystää jollakin kauniin jouluisella kankaalla.

Jouluisen arvuuttelun vastauksia

12. päivän luukkuna oli lastenkirjoihin liittyvä visa. Tässä vastaukset, mistä kirjoista katkelmat olivat

1. - Hyvää joulua, pikku ystävä, vanha neiti sanoi lempeästi. - Eikö olekin mainio jouluyllätys? Minä aioin tuoda sinulle viisi kirjaa joululahjaksi, sillä Karhukustannus Oy sai päähänpiston sinun kirjasi julkaisemisesta niin viime hetkellä, ettei kenelläkään ollut aikaa kertoa sinulle.

Katkelma on Elina Karjalaisen kirjasta Uppo-Nallen talviturkki. Uppo-Nalle piipahtaa vielä jouluaattona katselemassa läheisen kirjakaupan ikkunaa, ja ikkunaan on ilmestynyt sen oma, ensimmäinen runokirja.

Papukaijamerkki: Kirjan nimi oli tietysti Uponneen kansan lauluja.

2. Hän meni takaisin sohvan luo ja silitti Perditaa, joka kerrankin vain seisoi ja katseli putoilevia lumihiutaleita eikä pessyt ketään. Joululaulua laulavat äänet olivat korkeita ja kirkkaita ja rauhallisia - ja levy soi hiljaa. Äkkiä jokainen kuuli koiranhaukuntaa.

Tämä on jouluaatto Dodie Smithin kirjasta Satayksi Dalmatian koiraa. Vihje taisi olla hiukan vaikea. Toisin kuin Disneyn elokuvassa Pongo-koiran puoliso ei ole Perdita vaan Missis. Perdita on kuitenkin myös dalmatialainen, joka on toiminut apuemona Pongon ja Missiksen pennuille. Perdita jäi kotiin, kun Pongo ja Missis lähtivät pelastamaan pentujaan Julmia De Vilin kynsistä.

Papukaijamerkki: Haukkuvat koirat näyttivät ikkunasta mustilta, koska ne olivat aivan nokisia. Oikeasti ne olivat tietenkin pilkullisia dalmatialaisia.

 3. Jo heräsi ensimmäisenä jouluaamun harmaaseen sarastukseen. Takan reunuksesta ei riippunut lahjasukkia, ja tuokion ajan Jo oli yhtä pettynyt kuin kerran lapsena, jolloin hänen pieni sukkansa oli pudonnut, koska se oli ollut täpösen täynnä makeisia. Sitten hän muisti äitinsä lupauksen, työnsi käden tyynyt alle ja veti esiin pienen karmiininpunaisiin kansiin sidotun kirjan.

Tämä kirja on Louisa M. Alcottin Pikku naisia. Katkelma on melkein kirjan alusta, kun Marchin perheessä vietetään lahjatonta joulua.

Papukaijamerkki: Jon ja hänen sisartensa saama kirja oli tietysti Kristityn vaellus, joka sitten seuraa punaisena lankana koko kirjan läpi.

4. Jos sinä tapaninpäivänä joku olisi ajanut Kissankulman tietä hämärän aikoihin, hän olisi varmaan luullut näkevänsä jonon harmaita kummituksia, jotka tulivat nilkuttaen ja raahustaen ja puuskuttaen Kissankulman mäkeä ylös.

Tämä pätkä taas on Astrid Lindgrenin kirjasta Eemelin uudet metkut.

Papukaijamerkki: Harmaat haamut olivat vaivaistalon vaivaisia ja he vaelsivat Eemelin kutsumina Kissankulmaan joulupitoihin. Aikamoiset pidot siellä vietettiinkin! Eemeli tosin istui tämän laupeudenteonkin takia päivän verstashuoneessa ja äitinsä kirjoitti muistikirjaansa "Tänään se lapsi parka on istunut Verstashuoneessa koko päivän. Kylä hän oikiastan on hyvä Poika vaikka joskus minä luulen, etä hän on Pähkä Hullu."

5. Kirkkaasti valaistussa joulukirkossa, missä urut ihanasti säestivät vanhaa jouluvirttä, Iris tunsi itsensä onnelliseksi. Tuntui niin turvalliselta istua Ulriikan vieressä, hän muistutti Sereä.

Iris on tietysti Anni Swanin Iris-rukka.

Papukaijamerkki: Iriksen rakas eno oli kuollut jouluyönä. Tämä merkitsi dramaattista muutosta myös enon perheen varallisuudessa ja kasvattina olevan Iriksen elämässä.

6. Will sai kuopuksena avata ensimmäisenä. Hän meni suoraa päätä laatikolle, osaksi koska se oli niin vaikuttavan iso, ja osaksi koska se arvattavasti oli Stepheniltä.

Tämä katkelma on Susan Cooperin lastenromaanista Pimeä nousee. 11-vuotias Will on yksi salaperäisistä Ikivanhoista, jotka käydät taistelua Pimeyden voimia vastaan. Stephen on hänen merillä oleva vanhin isoveljensä.

Papukaijamerkki: Laatikossa oli karnevaalinaamio, josta merkillisellä tavalla tuli loppiaisyönä Hernen pää.

7. "Mitä ihmettä te tarkoitatte, herra Majava", Peter huohotti heidän kiivetessään jyrkkää törmää ylös. "Enkö kertonut teille", sanoi herra Majava, "että velho sai aikaan sen, että oli ainainen talvi, mutta ei koskaan joulua? Enkö kertonutkin? No, tulkaapas nyt katsomaan!"

Tämä taas on C.S. Lewisin kirjasta Velho ja leijona. Velho on loitsinut ikuisen talven Narnian maahan, eikä joulua ole - kunnes velhon valta alkaa rakoilla.

Papukaijamerkki: Töyrään päällä odotti tietysti Joulupukki. Velhon valta oli murenemassa.

8. - Se on sinun joululahjasi, Anna, sanoi Matthew hämillään. - Mutta - mutta - mikä sinun on, Anna? Etkö pidä siitä?

Anna saa Matthewlta lahjan L.M. Montgomeryn kirjassa Annan nuoruusvuodet.

Papukaijamerkki: Lahja on sammalenvihreä leninki, jonka naapurin utelias rouva Lynde on ystävällisesti ommellut. Mikä ihaninta, siinä on puhvihihat.

9. Laura oli huolissaan, koska joulu oli tulossa, eikä Santa Klaus pystynyt ajamaan poronpulkassaan ilman lunta. Mary taas pelkäsi, että vaikka lunta tulisikin, ei Santa Klaus löytäisi heitä tästä kaukaisesta intiaanien maasta.

Laura ja Mary seikkailevat Laura Ingalls Wilderin kirjassa Pieni talo preerialla. Sarjan muissa osissa taitaa olla eri suomentaja, muistelen, että muissa kirjoissa Mary on suomennettu Marjaksi.

Papukaijamerkki: Santa Klaus ei oikeastaan päässyt perille asti, vaikka lahjat pääsivätkin. Ingallsien naapuri herra Edwards saapui tulvivan joen yli uimalla varhain joulupäivän aamuna. Hän kertoi tavanneensa Santa Klaun joen toisella puolella, mutta Santa ei uskaltanut uida sen yli. Nuorempana ja hoikempana herra Edwards sitten oli luvannut viedä tyttöjen lahjat perille. Lahjasukkiin ilmaantui ainakin kiiltävät peltituopit, karamellikepit ja pennyn rahat. - Marikalle bonuspiste lahjojenkin muistamisesta!

10. Kun käärepaperi oli irrotettu, tuli näkyviin kaksi pienempää kääröä, ja Rebekka avasi vapisevin sormin toisen niistä, joka oli osoitettu hänelle. Kääröstä tuli esiin rasia, ja siitä löytyi kaulanauha - pitkä rivi rusottavia korallihelmiä ja päätteenä koralliruusujen muodostama risti. Ristin alla oli kortti ja siinä sanat: "Iloista joulua, toivottaa herra Aladdin."

Rebekka Rowena Randall on K.D. Wigginin lastenromaanin Villiruusu päähenkilö.

Papukaijamerkki: Rebekka tutustui herra Aladdiniin eli oikeasti Adam Laddiin, kun hän kiersi ystävänsä kanssa myymässä saippuaa. Herra Ladd osti tytöltä peräti 300 saippuaa.

Tapaaminen johtaa pitkään ystävyyteen. Romaani päättyy ennen kuin Rebekasta varsinaisesti tulee aikuinen, mutta sellaisen vaikutelman olen saanut, että viitisentoista vuotta Rebekkaa vanhempi herra Ladd saattaisi tulevaisuudessa muuttua ystävästä ihailijaksi ja sittemmin aviomieheksi. Jos kirjalla olisi toinen osa, tietäisimme tämän paremmin.

 

Rohkeita arvaajia ilmaantui kolmena päivänä vain yksi. Marikalle myönnettäköön Parhaan Arvaajan arvonimi joka tapauksessa!

Luukun takana: Miksei Jumala valinnut tunnettua naista

Moni olisi toivonut

tyylikkäämpää toteutusta

glamouria, parempaa maineenhallintaa,

edes pienperheen sisäsiistiä idylliä.

Eikö Jerusalemista

olisi löytynyt joku sivistynyt koti?

Miksei Jumala valinnut

tunnettua naista,

jolla oli kokemuksen tuoma varmuus,

aviopuolison pitkäaikainen tuki

ja sosiaalisesti arvostettu asema?

Edes pysyvä osoite

ja hyvämaineiseksi tunnettu suku.

Syntyykö Jumala yhä,

kun kuljemme omaan seimeemme,

edes tallin ovelle,

sinne mistä lähdimme tai

mihin kaiken keskellä jouduimme?

Sielläkkö tapaamme Hänet,

jolle kerromme,

että meilläkään ei mene aina hyvin,

ei niin kuin pitäisi tai niin kuin

alun perin ajattelimme.

Mahdummeko silti joukkoon?

Sopisiko silti, kaikesta huolimatta?

(Irja Askola: Tie vie, pyhä kantaa)

Luukun takana: Meksikolainen papukeitto

Toinenkin kasviskeitto mahtunee kalenteriin. Meksikolaista tässä keitossa on oikeasti vain nimi. Idean olen saanut kreikkalais-suomalais-amerikkalaiselta ystävältäni ja sitten itse kokeilemalla päätynyt tämän tapaisiin suhteisiin. Määrät ovat suuntaa antavia, kun en keittoja keitellessä juuri mittaile aineksia.



Ainekset:

n. 6 perunaa

2-3 porkkanaa

1 iso sipuli

tölkki kidney- tai ruskeita papuja (voi muuten panna kaksikin tölkkiä)

2 tölkkiä tomaattimurskaa

n. 200 g pakastemaissia

2 kasvisliemikuutiota

chiliseosta

öljyä

7 dl vettä



Tarjoiluun: juustoraastetta 



Kuori ja pilko perunat ja porkkanat. Silppua sipuli. Avaa paputölkki ja huuhtele pavut lävikössä. Kuullota sipulia öljyssä ja lisää chili. Itse käytän mietoa seosta mutta panen sitä sitten aika reilusti. Lisää vesi ja kuumenna kiehuvaksi. Lisää liemikuutiot, porkkanat ja perunat ja anna kiehua hiljalleen noin 10 minuuttia. Lisää sitten loput ainekset ja anna kiehua, kunnes perunat ja porkkanat ovat kypsiä. Meidän perhe tapaa ripotella keittolautaselle vielä juustoraastetta.

Luukun takana: Muistoja Luciasta

Lauloin lapsena monta vuotta musiikkiopiston kuorossa. Se oli kivaa - ja aivan erityisen kivaa se oli niinä vuosina, kun kuoronjohtajana toimi nainen, jonka nimi oli ehkä Rita. (Saattoi se olla jotakin muutakin.) Joka tapauksessa, Rita (tai mikä hänen nimensä sitten olikaan) oli varsin innostunut, hauska ja eläväinen kuoronjohtaja. Lisäksi hän oli aikaansaava: hänen aikanaan meillä oli monenmoista konserttia ja muuta tapahtumaa joka vuosi. Rita oli taustaltaan suomenruotsalainen ja esitteli meille tytöille (ja ehkä siellä joku poikakin lauloi) ihanuuden nimeltä Lucia-neito.

Joka vuosi meillä oli Lucia-juhla. Se oli varmaan aika tavallinen lapsikuoron konsertti aikuisten näkökulmasta, mutta meille se oli vuoden huippuhetki. Konsertista se poikkesi esimerkiksi siinä, että emme laulaneet kirkon urkuparvella tai salin etuosassa, vaan konsertin alussa meillä oli kynttiläkulkue ja ison osan ajasta lauloimme seisten kirkkosalin seinustoilla.

Näin pienillä muutoksilla koko konsepti muuttui tylsästä konsertista ihanaksi juhlaksi! Ainakin minun mielestäni.

Ensimmäisessä Lucia-juhlassani kaikki ei tosin sujunut aivan kommelluksitta. Palava kynttilä valutti sormilleni steariinia, ja minä pudotin sen lattialle ja kiljaisin. Lähellä istunut nainen auttoi minua nostamaan sen ja sytyttämään uudelleen. Onnekseni luottamus itseeni tai maailmaan ei kärsinyt moisesta sattumuksesta vaan lauloin tyytyväisenä juhlan loppuun ja osallistuin juhliin tulevinakin vuosina.

Mitä siellä laulettiin? Ave Maria (säveltäjän olen unohtanut), Kun joulu valkeneepi, Taas syttyy valot tuhannet, Maria, Herran piikanen, ja monta muuta - ynnä tietysti se Lucian oma biisi. Minulle Lucia-juhla oli ovi hengellisiin (joulu)lauluihin, joita en esimerkiksi kotonani juuri kuullut.

Tuokoon Lucia-neito mukanaan sinullekin lämpimiä, valoisia ajatuksia pimeään joulukuuhun! 

P.S. Jos et eilen huomannut, käypä kurkistamassa lastenkirjohin liittyvää jouluista arvuuttelua!

Luukun takana: Lastenkirjallinen jouluarvoitus

Syystä tai toisesta mieleeni palautui Lähtölaskennan jälkeen -blogissa pari vuotta sitten ollut merkintä kirjallisuuskilpailusta. Siitä sainkin inspiraation tähän lastenkirjalliseen jouluarvoitukseen.

Mistä lastenkirjoista nämä joulunaikaan sijoittuvat katkelmat ovat? Kirjan nimen (ja mielellään tietysti kirjailijankin) tunnistamalla saa pisteen, ja lisäkysymykseen vastaamalla vielä papukaijamerkin päälle!  Kirjat olen valinnut sillä yksinkertaisella logiikalla, että ne ovat minun lapsuuteni kirjoja, joissa muistan vietetyn joulua.

1. - Hyvää joulua, pikku ystävä, vanha neiti sanoi lempeästi. - Eikö olekin mainio jouluyllätys? Minä aioin tuoda sinulle viisi kirjaa joululahjaksi, sillä Karhukustannus Oy sai päähänpiston sinun kirjasi julkaisemisesta niin viime hetkellä, ettei kenelläkään ollut aikaa kertoa sinulle.

Papukaijamerkki sille, joka osaa nimetä myös tämän mainitun Karhukustannus Oy:n kirjauutuuden nimen.

2. Hän meni takaisin sohvan luo ja silitti Perditaa, joka kerrankin vain seisoi ja katseli putoilevia lumihiutaleita eikä pessyt ketään. Joululaulua laulavat äänet olivat korkeita ja kirkkaita ja rauhallisia - ja levy soi hiljaa. Äkkiä jokainen kuuli koiranhaukuntaa.

Papukaijamerkki: Minkä väriset koirat ulkona haukkuivat?

 3. Jo heräsi ensimmäisenä jouluaamun harmaaseen sarastukseen. Takan reunuksesta ei riippunut lahjasukkia, ja tuokion ajan Jo oli yhtä pettynyt kuin kerran lapsena, jolloin hänen pieni sukkansa oli pudonnut, koska se oli ollut täpösen täynnä makeisia. Sitten hän muisti äitinsä lupauksen, työnsi käden tyynyt alle ja veti esiin pienen karmiininpunaisiin kansiin sidotun kirjan.

Papukaijamerkki: Minkä kirjan Jo sai lahjaksi?

4. Jos sinä tapaninpäivänä joku olisi ajanut Kissankulman tietä hämärän aikoihin, hän olisi varmaan luullut näkevänsä jonon harmaita kummituksia, jotka tulivat nilkuttaen ja raahustaen ja puuskuttaen Kissankulman mäkeä ylös.

Papukaijamerkki: Ketkä mäkeä kiipesivät ja mitä he olivat menossa tekemään?

5. Kirkkaasti valaistussa joulukirkossa, missä urut ihanasti säestivät vanhaa jouluvirttä, Iris tunsi itsensä onnelliseksi. Tuntui niin turvalliselta istua Ulriikan vieressä, hän muistutti Sereä.

Papukaijamerkki: Mikä suru-uutinen odotti Iristä kirkosta palattua?

6. Will sai kuopuksena avata ensimmäisenä. Hän meni suoraa päätä laatikolle, osaksi koska se oli niin vaikuttavan iso, ja osaksi koska se arvattavasti oli Stepheniltä.

Papukaijamerkki: Mitä laatikossa oli?

7. "Mitä ihmettä te tarkoitatte, herra Majava", Peter huohotti heidän kiivetessään jyrkkää törmää ylös. "Enkö kertonut teille", sanoi herra Majava, "että velho sai aikaan sen, että oli ainainen talvi, mutta ei koskaan joulua? Enkö kertonutkin? No, tulkaapas nyt katsomaan!"

Papukaijamerkki: Kuka odotti töyrään päällä?

8. - Se on sinun joululahjasi, Anna, sanoi Matthew hämillään. - Mutta - mutta - mikä sinun on, Anna? Etkö pidä siitä?

Papukaijamerkki: Mitä Anna sai joululahjaksi?

9. Laura oli huolissaan, koska joulu oli tulossa, eikä Santa Klaus pystynyt ajamaan poronpulkassaan ilman lunta. Mary taas pelkäsi, että vaikka lunta tulisikin, ei Santa Klaus löytäisi heitä tästä kaukaisesta intiaanien maasta.

Papukaijamerkki: Pääsikö Santa Klaus perille asti sinä jouluna? 

10. Kun käärepaperi oli irrotettu, tuli näkyviin kaksi pienempää kääröä, ja Rebekka avasi vapisevin sormin toisen niistä, joka oli osoitettu hänelle. Kääröstä tuli esiin rasia, ja siitä löytyi kaulanauha - pitkä rivi rusottavia korallihelmiä ja päätteenä koralliruusujen muodostama risti. Ristin alla oli kortti ja siinä sanat: "Iloista joulua, toivottaa herra Aladdin."

Papukaijamerkki: Mitä Rebekka oli aiemmin syksyllä myynyt herra Aladdinille?

***

Olen paljastanut oikeat vastaukset ja ne löytyvät täältä. 

Luukun takana: Kauneimmat joululaulut

Meidän perheen kolmanteen adventtiin kuuluu ehdottomasti se, että osallistumme Kauneimmat joululaulut -yhteislaulutilaisuuteen punaisella puukirkolla. Vastaavia tilaisuuksia järjestetään myös muina aikoina, mutta kolmas adventti taitaa olla ylivoimaisesti suosituin laulupäivä.

Suomen Lähetysseura painattaa joka vuosi tapahtumaa varten lauluvihon, josta löytyy sekä vanhoja tuttuja että jokunen vieraampi joululaulu. Tänä vuonna listalla ovat nämä laulut:

1. Arkihuolesi kaikki heitä

2. Me käymme joulun viettohon

3. Loistaa

4. Nyt sytytämme kynttilän

5. En etsi valtaa, loistoa

6. Joulukirkkoon

7. On hanget korkeat, nietokset

8. Seimen lapsi

9. Hän seimessä nukkuu

10. No, onkos tullut kesä

11. Joulun kellot

12. Joulupuu on rakennettu

13. Pieni liekki

14. Pienen lampaan jouluyö

15. Ilouutinen

16. Jouluilta

17. Sydämeeni joulun teen

18. Tulkoon joulu

19. Heinillä härkien kaukalon

20. Taivas sylissäni

21. Sylvian joululaulu

22. Jouluyö, juhlayö

23. Varpunen jouluaamuna

24. Maa on niin kaunis

Tapahtumalla on omat sivutkin, täällä.

Luukun takana: Tähdenlento

Ehkä nyt toistan itseäni - tämän olen jo kaksi vuotta sitten kerran linkannut blogiin. Joulukertomus ansaitsee kuitenkin tulla kuulluksi kahdesti, kun löysin siihen videonkin.

Käsi ylös, kuka ei selvinnyt loppuun asti aivan kyynelittä!

Professori puolustaa kansankirkkoa

Eilisessä Kotimaassa on varsin mielenkiintoinen artikkeli: professori Janne Saarikiven haastattelu. Kotimaan nettisivuilla on siitä pätkä. Kenellä on pääsy painettuun lehteen, kannattaa lukea juttu kokonaan.

Päässäni suorastaan surisee, kun yritän järjestellä ajatuksia, joita artikkelista heräsi. Ehkä palaan niihin vielä, jos ne tästä selkiytyvät.

Näin asian vierestä voin muuten kertoa käyneeni aikanaan hengellisiä keskusteluja samaisen Janne Saarikiven kanssa. Olimme nimittäin samalla riparilla.  

Luukun takana: Joulun ruokahalu

- Katso meidän kuustamme, Muumipeikko huusi.

- Varjelkoon! sanoi hemulin täti. Mutta te olettekin aina olleet kummallisia. Nyt minun täytyy mennä... Täytyy ehtiä valmistaa ruokaa, ennen kuin joulu tulee.

- Joulu? toisti Muumipeikko ihmetellen. Syökö se?

Täti ei kuunnellut. - Luuletteko te, että joulusta selviää ilman ruokaa? hän sanoi kärsimättömästi ja potki tiehensä rinnettä alas.

Äiti puuhasi koko iltapäivän. Ja juuri ennen hämärän tuloa joulun ruoka oli valmiina; se oli asetettu pieniin kuppeihin kuusen ympärille. Siinä oli mehua ja viiliä ja mustikkapiirakkaa ja vatkattua munaa ja kaikenlaista muuta, mistä muumit pitivät.

- Mahtaakohan joulu olla hyvin nälkäinen? kysyi äiti levottomana.

- Tuskin nälkäisempi kuin minä, isä sanoi haikeasti.

Tove Jansson: Näkymätön lapsi ja muita kertomuksia

Luukun takana: Tie tehkää suoraksi

Vielä yksi adventtivirsi.

Luukun takana: Huuto syvyydestä

Syvyydestä minä huudan sinua, Herra.

Herra, kuule minun ääneni, tarkatkoot sinun korvasi rukoustani.

Jos sinä, Herra, pidät mielessäsi synnit,

Herra, kuka silloin kestää?

Mutta sinun on armo, sinä annat anteeksi, että me eläisimme sinun pelossasi.

Minä odotan sinua, Herra,

odotan sinua koko sielustani

ja panen toivoni sinun sanaasi.

Minä odotan Herraa kuin vartijat aamua, hartaammin kuin vartijat aamua.

Israel, pane toivosi Herraan!

Hänen armonsa on runsas,

hän voi sinut lunastaa.

Hän lunastaa Israelin kaikista sen synneistä.

(Psalmi 130)

Luukun takana: Suomi

Suomi on maa, jossa ei ole ollenkaan aina kylmää tai pimeää.

Ainakaan sisällä.

Suomi on maa, jossa ihmisen on hyvä kasvattaa lapsiaan.

Luukun takana: Kylmää ja valkoista

Meillä odotetaan valkoista joulua. Joka vuosi. Tänä vuonna sitä ei tule - toivottavasti - sillä ensimmäistä kertaa ikinä olemme jouluna matkoilla emmekä sentään toivo lumimyrskyä Kalifornian rannikolle.

Viime vuonna lunta oli runsaasti jo marraskuussa.

Luukun takana: Kaksi kynttilää

Meidän perheessä on joka vuosi partiolaisten adventtikalenteri. Jos totta puhutaan, meillä on niitä joka vuosi kolme, yhtä monta kuin lapsiakin. Partiolaisten adventtikalenteri on perinteisyydessään ainoa oikea. Vaikka kirjoitan tätä etukäteen, tiedän voivani luottaa siihen, mitä kalenterista tulee toisen adventtisunnuntain luukusta: kaksi kynttilää. Ihan niin kuin viime sunnuntaina tuli yksi, ja ensi viikolla kolme - ja itsenäisyyspäivänä Suomen lippu.

Huhu kertoo, että kerran 80-luvulla itsenäisyyspäivänä kalenterista tuli kameli. Se oli skandaali.

Itse en muista tuota, mutta kyllä minulla partiokalenteri on ollut melkein joka vuosi siitä saakka, kun itse liityin partioon. Ehkä aiemminkin. 

Vanhoja kalentereita voi ihailla partion nettisivuilta löytyvästä galleriasta.

Luukun takana: On tapahtunut jotakin kamalaa

- Onko jo kevät? Muumipeikko mutisi.

- Kevät? sanoi hemuli kärttyisästi. Joulu nyt on, etkö käsitä, joulu. Enkä minä ole hankkinut mitään enkä järjestänyt mitään ja sitten ne lähettivät minut kesken kaiken kaivamaan teitä esille. Kintaani ovat luultavasti hukassa. Ja kaikki juoksevat ympäri kuin hullut eikä mikään ole valmista...

Sitten hemuli tallusteli takaisin portaita ylös ja meni ulos kattoluukusta.

- Äiti, herää, Muumipeikko sanoi pelästyneenä. On kuulemma tapahtunut jotakin kamalaa. Sanovat sitä jouluksi.

- Mitä sinä tarkoitat? kysyi äiti ja pisti nenänsä näkyviin.

- En oikein tiedä, sanoi Muumipeikko. Mutta mitään ei ole järjestetty ja jotain on hukassa ja kaikki juoksevat ympäri kuin hullut.

(Tove Jansson: Näkymätön lapsi ja muita kertomuksia)

Luukun takana: Käykö joulutonttu köyhien kotona?

Astrid Lindgrenin Marikki on hyväosainen, mutta hän ystävänsä Miia ei ole:

- Arvaapa isä mitä Miia sanoi yhtenä päivänä? Hän sanoi että joulutonttu käy vain rikkaitten luona eikä koskaan köyhien kotona.

- Niin, se vika joulutontussa on, sanoo isä.

Marikin jouluaatto on merkillinen, koska äiti vain makaa kipeänä vuoteessa odottamassa pikkuveljeä, jonka pitäisi saapua ihan pian. Ei oikein tunnu joululta. Aattona päivällä hän lähtee pikkusiskonsa Liisan kanssa viemään joulukoria Pyykki-Iidalle. Ja mitä sitten tapahtuu:

Kadulla he tapaavat Miian, joka on ollut ostamassa maitoa. Hän kulkee katse maassa ja näyttää synkältä. Mutta kun hän huomaa Marikin, hänen ilmeensä kirkastuu.

- Hyvää joulua, sanoo Marikki.

-Sitä samaa, sanoo Miia. - Me olemme saaneet huollosta joulukinkun! Varjelkoon miten hyvää! Ella on pian syönyt koko kinkun!

Marikista on surullista ja kummallista että toisille ihmisille tulee joulutonttu ja toisille vain köyhäinhuollon kinkku. Varmasti se on hyvää, mutta pitäisi Miian jotakin muutakin saada, jokin oikea joululahja. Marikki miettiin, onko hänellä mitään minkä voisi antaa Miialle. Hän tunnustelee taskujaan, ei, ei ole mitään sopivaa. Mutta sitten hän muistaa: hänellähän on kultasydän. Ja vips, hän ottaa ohuen ketjun kaulastaan.

- Saat tämän minulta joululahjaksi, jos haluat, hän sanoo ja laskee ketjun sydämineen Miian kouraan.

Jälkikäteen Marikkia kaduttaa, mutta sitten hän muistaa Pyykki-Iidan opetukset: se joka antaa köyhille, saa kymmenkertaisesti takaisin. Marikki siis luottaa saavansa kymmenen kultasydäntä joululahjaksi eikä sure enää poisantamaansa.

Joulupäivän aamuna pikkusisko Kaisa - ei sittenkään veli - on vihdoin syntynyt. Lahjojen avaaminen on lykätty joulupäivään, jotta äiti ja vauvakin voivat olla mukana.

He jakavat joululahjat makuuhuoneessa, sekin tuntuu hassulta. Ja mikä vielä hassumpaa: Marikki ei saa ainuttakaan kultaista sydäntä. Mutta viis siitä. Hän saa paljon muuta.

- Saitko yhtään autuusasiaa? kysyy Liisa kun kaikki lahjat on jaettu.

Marikki miettii. Hän on saanut kirjoja ja uudet luistimet ja paperinukkeja ja pelin ja kirjepaperia ja puolihameen ja pienen marsipaaniporsaan. Kaikkea ihanaa, mutta ehkei yhtään todellista autuusasiaa. Vaikka eihän sellaista voi joka vuosi vaatiakaan. Marikki on tyytyväinen näinkin. Liisakaan ei oikein tiedä, voiko yhtäkään hänen lahjoistaan sanoa autuusasiaksi. Mutta äkkiä Marikki julistaa voitonriemuisesti:

- Totta kai sinä sait autuusasian! Minäkin sain! Mehän saimme Kaisan!

Liisa nauraa.

- Niin, mehän saimme Kaisan!

(Astrid Lindgren: Marikki ja Kesäkummun Tuikku)

***

Minä osallistuin tänä vuonna Toivon Tähti ry:n joulupakettikeräykseen. Se keräys on tältä vuodelta jo päättynyt, mutta kotimaisiin keräyksiin voi edelleen osallistua - jos haluaa auttaa joulutonttua tai -pukkia vierailemaan myös köyhien lasten luona.

Luukun takana: Floran linssikeitto

Adventin aikaan sopii lämmin, paksu ja maukas kasviskeitto. Tämä linssikeitto kuuluu omiin lempiruokiini!

Ainekset:



6 perunaa

2-3 porkkanaa

(pala selleriä, jos tykkäät)

1 sipuli

3 dl punaisia linssejä

1 tölkki tomaattimurskaa

öljyä

currya

2 kasvisliemikuutiota

meiramia

tilkka sitruunamehua

8 dl vettä



Kuori ja pilko perunat, porkkanat ja selleri. Pilko sipuli ja huuhtele linssit. Kuullota sipulia curryn kanssa öljyssä. Lisää vesi ja anna kiehahtaa. Lisää kasvisliemikuutio ja linssit, ja hetken päästä juurekset. Anna kiehua noin 15 minuuttia, minkä jälkeen lisää tomaattimurska, meirami ja lopuksi sitruunamehu. Anna kiehua vielä sen aikaa, kunnes linssit ovat kunnolla pehmenneet ja juurekset ovat kypsiä. Päälle voi halutessaan ripotella juustoa, mutta kyllä se ilmankin maistuu.