Tahtoisin päästä paimenten mukaan

... unohtaa kiireen ja melun rasittavan.

 

Tulkoon joulu, iloinen, rauhallinen, tai ihan millainen sinulle parhaiten sopii! Hyvää joulua!

Adventtiaatteita

Syksy on ollut kovin, kovin kiireinen - tai vähintäänkin täysi. Kuukaudet juoksevat ja päivät vilisevät sellaista tahtia, että on vaikea pysyä perässä. Tänä aamuna ihmettelin kovinkin hämmentyneenä sitä, voiko ihan todella olla niin, että ylihuomenna on joulukuu ja ensimmäinen adventti. Eihän se voi olla kuin vasta viikon päästä?

Adventti- saati sitten joulumielestä ei ollut tietoakaan. Mutta sitten ystävä pohdiskeli Facebookissa Hoosiannan laulamista, ja päädyin itse muistelemaan viime vuotta ja ensimmäistä adventtia ilman Hoosiannaa. Jotenkin siitä riehaannuin joulunodotusmielelle ja tilasin netistä parit joululahjatkin - ennen kuin muistin että on Älä osta mitään -päivä - ja sitten rupesi jo hiukan tuntumaan siltä, että ylihuomenna saattaa tosiaan olla ensimmäinen adventti. Merkillisesti erilaisten hiljentymisajatusten saattelemana paukutin iltapäivään asti innokkaasti töitä.

Viikonloppu! Huomenna kalenterissa ei ole yhtään merkintää! Ja sunnuntaina on hoosiannapäivä. Jospahan tänä vuonna ei mitään yllätyksiä tulisi, vaan olisimme peräti koko perhe kymmeneltä kirkon penkissä.

Maanantaina alkaa kevyt adventtipaasto - tämäkin on jo sovittu puolison kanssa. Minusta on kivempi odottaa joulua jotakin hiukkasen vähentäen - edes ruokaa, jos kiireiden vähentäminen ei onnistu - kuin viettää etukäteisjoulua niin runsaasti, ettei varsinainen joulu jo kyllästyttää.

Kiirastorstai

Hiljaisuuteen laskeutumassa.

Pyhän kaipuu

Hiljainen viikko.

Blogini alkutaipaleella kirjoitin kerran siitä, miten välillä, jos messuun osallistumisen väli venähtää kovin pitkäksi, kirkonkellot alkavat soida korvien välissä. Nyt on melko lailla sellainen olo. Kaipaisin niin kovasti, kovasti pyhää hetkeä ja hiljentymistä.

Tässä talvella on ollut kaikenlaista. Lumi toi mukanaan huolta marras-joulukuun vaihteessa, ja pieni huoli on jatkuvasti läsnä. Omalle perheelle kuuluu vain hyvää, mutta lähipiiristä löytyy huolenaihetta. Meillä on jonkinlainen kevyt valmiustila jatkuvasti päällä. Suunnitelmia pitää voida muuttaa nopeasti.

Melkein pelolla odotan pääsiäistä. Saanko, pääsenkö nyt kirkkoon? Uskallanko odottaa mitään? Entä, jos kovasti odotan ja sitten en taas pääsekään? Entä, jos pääsen ja sitten en osaakaan saada siitä mitään, koska olen odottanut liikaa? Onko kohtuutonta harmistua siitä, että ei pääse pääsiäiskirkkoon?

Hetkessä eläminen on vaikeaa juuri silloin, kun pitäisi osata elää hetkessä.

Sulaisi edes se lumi. Vaikka talvesta tykkäänkin, olisi kevään aika jo tulla.