Viime vuonne vietimme joulumme matkoilla. Se oli poikkeuksellista, ja totisesti joulu San Franciscossa oli erilainen kuin Suomessa. Vaikka matka oli erittäin onnistunut, lapsilta tuli heti tammikuussa tiukka vaatimus: ensi jouluna ollaan sitten kotona.
Luvassa on siis kotijoulu: joulusauna, joulupuuro, joulukuusi, jouluruokaa, joulupukki, joululauluja, joululahjoja. Sukulaisia tulee kylään. Kuten perheen koululaisetkin äskettäin totesivat, myös joulukirkko on ehdottomasti osa onnistunutta joulun viettoa.
On ollut hyvin kiireinen joulukuu, tai oikeammin marras-joulukuu. Jouluvalmistelut ovat näin Tuomaanpäivänä vielä aivan vaiheessa. Yhtään ruokalajia ei ole valmiina pakastimessa, puoli taloa on kaaoksen vallassa ja siinä toisessakin puolikkaassa on viimeistelyn varaa. Kuusi on hankkimatta, iso osa lahjoista paketoimatta. Hikikarpaloita otsalle jo etukäteen nostattava tehtävä nimeltä joulun ruokaostokset on vielä tekemättä.
Neiti Kevät kyseli, miten joulusta saisi täydellisen. Tuumasin siihen, että joulua kannattaa kyllä valmistella mutta täydellinen joulu voi olla vain, jos luopuu täydellisyyden vaatimuksesta. Jos ei haittaa, että joku asia puuttuu tai on vähän eri tavalla tai sinne päin. Silloin joulusta voi nauttia sellaisena kuin se on.
En tiedä, onko tyttäreni asiasta samaa mieltä, mutta itselleni tämä on tärkeä ajatus. Joulusta ei kannata stressata. (Ei siellä tallissakaan niin siistiä ja täydellistä ollut.) Paras lahja lapsille on se, että äiti on hyvällä mielellä eikä lopen uupunut valmisteluista.
Rauhallista, onnellista, hyvää joulua sinulle, lukijani!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti