Lauloimme sunnuntaina Kauneimpia joululauluja punaisen puukirkon kirkkosalissa. YLE oli saapunut paikalle kameroineen ja näyttikin sieltä väläyksiä iltauutisissa. Uutisessa todettiin, että kirkot vetävät laulutilaisuuksilla kyllä väkeä, mutta ihmisten motiivi osallistua ei välttämättä ole hengellinen.
Tätä kysyttiin sitten yhdeltä pariskunnaltakin. Haastateltu pariskunta vastasi vähän hämmentyneen näköisenä, että kyllä tilaisuudella osittain on hengellistä merkitystä. (Pariskunnan toista osapuolta hiukan tuntevana uskallan väittää, että vastaus oli rehellinen ja oikea. Tilaisuudella - on - osittain - hengellistä - merkitystä.) En tiedä, millä ilveellä toimittaja tai kukaan muukaan pystyisi tuosta vastauksesta vetämään johtopäätöksen, että joululaulutilaisuus kirkossa EI ole osallistujalle hengellinen tilaisuus.
Onko jumalanpalveluksella hengellistä merkitystä? Automaattisesti voisi olettaa, että kyllä, siksihän sinne mennään. Mutta jos sillä on myös vaikkapa sosiaalista tai kulttuuriperinnöllistä merkitystä, kumoaako se hengellisen merkityksen? Tuskinpa.
Minulle henkilökohtaisesti sillä on hengellistä merkitystä, jos ihan vaikkapa vain kurkistan punaisen puukirkon tyhjään kirkkosaliin. Aikanaan seurakunnan perhekerholla oli oikein tosi paljon hengellistä merkitystä, ja ihan taatusti hengellistä merkitystä on myös Kauneimmat joululaulut -yhteislaulutilaisuudella. Huolimatta siitä - tai ehkä osittain sen vuoksi - että on myös kivaa laulaa yhteislauluja, kerrata vanhoja joululauluja ja oppia uusia sekä nähdä tuttuja kirkonmäellä.
(Vähän jäkäti-jäkäti -sävyssä tulee tämä merkintä nyt ulos, mutta olen parhaillaan piskuisen kyllästynyt yhteiskunnan maallistumisuutisointiin.)
jostain syystä tuo Ylen uutisointi tuntuu tällä hetkellä kallistuvan aika vahvasti tuonne totaalikieltäymyksen tai ainakin hyvin vahvan maallistumisen suuntaan? Vai luenko /kuulenko sen vain itse sellaisena - vaikea arvioida?
VastaaPoistaJostain syystä tänä vuonna tuo uutisointi on ainakin minua paitsi kyllästyttänyt, myös surettanut.
Ikään kuin tapakristillisyys olisi nyt jotain pahasta ja poiskitkettävää. Vaikka se kyllä ennemminkin on jotain, mitä pitäisi arvostaa ja vaalia: käytännön arjen kristillisyyttä.
*huokaus* koko tälle keskustelulle!
En oikein osaa sanoa, onko vika YLEssä vai omien korvien välissä, mutta samanlainen fiilis on ollut.
VastaaPoistaMitä pahaa on arkisessa kristillisyydessä, joka kulkee siellä muun elämän lomassa sekoittuen muihin elämän asioihin, välillä näkyvämpänä, välillä piilossa? Eikö se ole tervettä ja myönteistä ennemmin kuin väheksyttävää tai nitistettävää?
Äh. Ehkä on parempi olla vellomatta tässä...