Jouluarvoituksen vastauksia

Lupailin kirjallisen jouluarvoituksen vastaukset vielä ennen joulua, ja tässäpä ne tulevat:

1.     Mä olin just viänny pariin paikkaan säkillisen lahjantapasia, kun yhressä karunkulmassa trehvasin joulupukin, jota aattelin vormusta päätellen Jaliks, ja mä tönäsin sitä leikillisesti pehvaan, jollon se keikahti lumihankeen. Mutta kun se nous siitä, se anto mulle tukevan täräyksen päin kuanoo ja kiros karmeella äänellä.

Papukaijamerkki: Mitä Jalille oli tapahtunut?

Tämä pätkä on nimimerkki Aaro Hongan kirjoittamasta partiopojista kertovasta poikakirjasta Juanikkaat Virtaheposet. Virtahepo-vartio kerää varoja toimimalla joulupukkeina, mutta murtovaras on käynyt Jalin kimppuun ja vienyt tämän pukkiasun. Jali löytyy onneksi hyvissä voimissa ja reippaat virtaheposet saavat rosvonkin kiinni.

2.     Ja juuri kun Rosalind Gladys nousi vaunuihin ja istuutui niiden pehmeille patjoille, Guy Clarence näki Saaran seisovan märällä katukivityksellä kuluneissa vaatteissaan vanha kori käsivarrellaan katsellen nälkäisin silmin häntä.

Papukaijamerkki: Mitä Guy Clarence antoi Saaralle joululahjaksi?

Saara on päähenkilö F.H: Burnettin tyttökirjassa Pikku prinsessa. Guy Clarence ja Rosalind Gladys ovat Saaran antamia lempinimiä ison perheen lapsille, joiden elämää Saara mielellään seuraa sivusta. Guy Clarence (oikeasti Donald) antaa Saaralle lahjaksi kuusipennisen, koska Saara näyttää hänestä surulliselta. Saara ei kuitenkaan osta rahalla syötävää vaan poraa kolikkoon reiän ja ripustaa sen kaulaansa.

3.     Hän veti laukustaan vaaksan korkuisen joulukuusen, joka oli upeasti koristettu kynttilöin, hopeatähdin, piparkakuin ja omenoin. Tingelstiina asetti sen keskelle salongin lattiaa, ja Lilli ja Putti rupesivat heti iloissaan tanssimaan sen ympärillä. Herra Vaaksanheimo sytytti liikuttuneena kynttilät ja koko perhe seisoi hartaana katsellen joulukuusta.

Papukaijamerkki: Mitä ihmeellistä Vaaksanheimojen pikkujoulujuhlassa vielä tapahtui?

Vaaksanheimon pikkuinen perhe asustaa Onnelin ja Annelin nukkekodissa, ja lainaus on  Marjatta Kurenniemen kirjasta Onnelin ja Annelin talvi. Pikkujouluissa tapahtuu vielä vaikka mitä ihmeellistä, kuten että Vaaksanheimoihin verrattuna isokokoiset vieraat kutistuvat taikakaramellien avulla pieniksi ja mahtuvat nukkekodin sisälle juhlimaan. Joulupikku tulee paikalle, vieraat juoksevat käsi kädessä pitkin seiniä ja ulos nukketalosta adventtikalenteriin. Lahjat lentelevät ilmassa, kunnes Anneli lopulta syö toisen karamellin ja herää aamulla omasta sängystään tavallisen kokoisena. - Arvuuttelija voinee myöntää itselleen papukaijapisteen muistamalla minkä tahansa asian näistä.

4.     Syödään ja juodaan, pojat, sillä nyt on meillä joulu, joulu kaikilla, niin elikoilla kuin ihmisilläkin. Valeleppas, Timo-veikkoseni, oluella Valkoraiskan kaurakasaa tuolla soimessa.

Papukaijamerkki: Miten joulun juhlinta päättyy?

Tämä kirja on tietenkin Aleksis Kiven Seitsemän veljestä. Surullisenkuuluisa juhlinta Impivaaran saunassa päättyy tulipaloon ja surkeaan matkaan pakkasessa kohti Jukolaa, jossa veljekset sitten saavat turvapaikan lopuksi jouluyötä.

5.     Sitten he kaikki istuutuivat lumeen odottamaan onnettomuutta. Aika kului, mutta mitään ei tapahtunut.

Vain pieni nyyti, se, joka oli ollut juomassa teetä, pistäytyi esille puuvajan takaa. Se oli ottanut mukaansa kaikki sukulaisensa ja sukulaistensa ystävät, ja kaikki olivat yhtä pieniä ja harmaita ja surkeita ja palelevia.

-          Hauskaa joulua, nyyti kuiskasi kainosti.

Papukaijamerkki:  Mitä perhe sitten teki?

Tämä tarina on nimeltään Kuusi ja se on Tove Janssonin kirjasta Näkymätön lapsi ja muita kertomuksia. Muumiperhe odottaa vihaiseksi arvelemaansa joulua pelokkaana, mutta lopulta mitään pahaa ei tapahdukaan. Perhe lahjoittaa kuusen ja joululle varatut herkut nyytille ja tämän ystäville, siirtyy itse tarkkailemaan tilannetta kuistilta ja kömpii lopulta takaisin nukkumaan.

6.     ”Se on kyllä pelkkä pahainen tekosyy, jonka varjolla taskuni tyhjennetään joka joulukuun 25. päivä!” Scrooge sanoi ja napitti paksun päällystakkinsa leukaan asti. ”Mutta kaipa sinun on saatava koko päivä vapaaksi. Tule sitten seuraavana aamuna sitäkin aikaisemmin.”

Papukaijamerkki: Miten käy tapaninpäivän aamuna?

Scrooge on tietysti Charles Dickensin klassikkotarinan päähenkilö - kirja on suomennettu lukuisia kertoja, lukuisilla nimillä, kuten Saiturin joulu, Joululaulu, Joulutarina ja Jouluaatto. Tapaninpäivään mennessä saituri Scrooge on haamujen ansiosta muuttunut mies. Vaikka kirjuri myöhästyy aamulla muutaman minuutin, Scrooge antaa  hänelle - ei potkuja vaan palkankorotuksen.

7.     ”Varhainen joululahja sinulle, Harry”, hän sanoi. Fred veti suurin elkein viittansa alta jotain, jonka hän laski yhdelle pulpetille. Se oli iso, neliskanttinen, erittäin kulunut pergamentin pala, jolla ei lukenut mitään.

Papukaijamerkki: Mikä pergamentti oikein oli?

Harry on tietenkin Harry Potter, ja kirja J.K. Rowlingin Harry Potter ja Azkabanin vanki. Fred ja George antavat Harrylle kelmien kartan, joka näyttää sivullisesta tyhjältä pergamentin palalta, mutta sisältää todellisuudessa täydellisen kartan Tylypahkan alueelta ja lisäksi tiedon kussakin paikassa liikkuvista ihmisistä.

8.     ”Ostereita!” isä sanoi. ”Hyviä tuoreita ostereita! Ne olivat umpijäässä saadessani ne ja ne ovat yhä umpijäässä. Pane ne takakuistille, Katriina, niin ne pysyvät jäässä huomiseen.”

Laura kosketti rasiaa. Se oli jääkylmä.

”Söin keksit ja söin joulumakeiset, mutta toin kuin toinkin osterit kotiin!” isä sanoi.

Papukaijamerkki: Miksi isä söi keksit ja joulumakeiset?

Laura Ingalls Wilderin kirjassa Luumujen poukama isä juuttuu muutama päivä ennen joulua lumimyrskyyn ja hautautuu kinokseen. Kolmen yön jälkeen myrsky lakkaa, isä kaivautuu kinoksesta ulos ja huomaa olevansa näköetäisyydellä kotoa. Joulu tuntuu joululta ilmankin joulumakeisia, kun isä on hengissä, terveenä ja kotona.

9.     Tuli loimotti niin ihanasti ja kutsuvasti, että tyttö ojensi jalkansa ja kätensä lämmitelläkseen vielä suloisemmin. Mutta samassa tulitikku sammui ja huone takkoineen katosi.

Papukaijamerkki: Mitä tyttö näkee viimeisen tulitikun valossa?

Tulitikkuja sytytteli Hans Christian Andersenin Pieni tulitikkutyttö. Viimeisen tikun valossa hän näkee rakkaan isoäitinsä, joka vie hänet Taivaan iloihin.

10.  Saku sanoi, että ne tunnit jouluaaton iltapäivällä, jolloin vain odottaa ja odottaa, tekevät ihmisen ihan harmaahapsiseksi. Me odotimme ja odotimme ja odotimme, ja silloin tällöin menin peilistä katsomaan oliko se totta, että ihminen tulee harmaahapsiseksi. Mutta ihmeellistä kyllä oli tukkani yhtä pellavankeltainen kuin ennenkin.

Papukaijamerkki: Mitä aattoiltana tehdään jouluaterian ja lahjojen jakamisen päätteeksi?

Tämä lainaus on Astrid Lindgrenin kirjasta Melukylässä tapahtuu - tämän saman kuvauksen pohjalta on tehty myös Ilon Wiklandin kuvittama kuvakirja Melukylän joulu. Ja koska teksti löytyy myös yhteisniteestä Melukylässä on hauskaa, kelpuuttaisin ainakin itse kaikki Melukylään viittaavat kirjannimet pisteen arvoisiksi... Odottaminen päättyy lopulta, jouluateria syödään, lahjoja saadaan, joululauluja lauletaan ja lopuksi koko Melukylän väki kokoontuu tanssimaan kuusen ympärillä.


Joulukirjojen tunnistamisen mestari -palkinto jaetaan tänäkin vuonna ainoalle kyllin nopealle arvailijalle, Marikalle!