Meidän seurakunnassa on edessä vaalikevät. Nykyinen kirkkoherra jää eläkkeelle kesän kynnyksellä ja sitä ennen pitäisi valita uusi. Ehdokkaat on asetettu vaalisijoille. Kaikesta päätellen vaalikampanjoita valmistellaan kolmella taholla. Ehdokkaat ovat niminä etäisesti tai hiukan enemmänkin tuttuja, mutta henkilöinä minulle kuitenkin vieraita. Tutuntuttuja ennemmin kuin tuttuja.
Näin kirkkoherranvaalin kynnyksellä sain huomata olevani kysytty seurakunnan jäsen. Minua on nimittäin kysytty tukemaan jokaista kolmea ehdokasta! Toistaiseksi olen kieltäytynyt tukemasta erityisesti ketään, koska en tosiaan tiedä heistä kenestäkään kovin paljon enempää kuin nimen ja nykyisen työpaikan sekä sen, mitä yhteiset tuttavamme heistä kertovat. Kun kolme eri tuttavaani kehuu kukin vuolaasti omaa ehdokastaan, on vaikea päätellä, kuka heistä olisi paras. Olisi mukava nähdä ja kuulla itse ehdokkaita.
Kirkkoherranvaali herättää vähän sekalaisia ajatuksia ja tunteita. On haikeaa päästää nykyinen kirkkoherra eläkkeelle. Hän on ollut näin seurakuntalaisen näkökulmasta kerrassaan erinomainen kirkkoherra: viisas, huumorintajuinen, läsnä oleva ja elämää ymmärtävä, ja lisäksi vielä osuvien saarnojen kirjoittaja ja erinomaisen musikaalinen - liekö niillä ansioilla tullut aikanaan valituksi... Työntekijät vakuuttavat, että hän on ollut myös erinomainen esimies. Siinä on isot saappaat täytettäviksi.
Demokratia tulee kirkkoherranvaalissa jotenkin paljon lähemmäs kuin monessa muussa vaalissa. Vaalilla valitaan ihminen, jonka kanssa sitten oikeasti tulee olemaan tekemisissä. (Minä, siis, toki kaupunkiseurakunnassa vaali menee monelta ohi aivan huomaamatta eikä kirkkoherran nimestä tai ominaisuuksista ole hajuakaan. Mutta itse olen useammin tekemisissä kirkkoherran kuin vaikkapa äänestämäni kansanedustajan kanssa.) Vastuu ehdokkaan valinnasta tuntuu myös painavana - olemme valitsemassa paitsi liturgia ja saarnamiestä, seurakunnan työntekijöiden esimiestä ja koko seurakunnan johtajaa. Jos valituksi tulisikin johtamiskyvytön henkilö, se olisi varsin harmillista.
En ole kauhean huolissani kuitenkaan. Kuten sanoin, kullakin ehdokkaalla on jo takanaan joku arvostamani viisas ja arvostelukykyinen ihminen. Luulenpa, että meillä on kolme hyvää ehdokasta, joista valita. Positiivinen ongelma.
Johtamiskyky on todella tärkeää, samoin yhteistyökyky ja kuuntelemisen taito Olennaista on myös kyky tehdä päätöksiä...
VastaaPoistaNäitä kaikkia on mietitty juuri kotiseurakuntamme piispantarkastuksessa, jossa seurakuntamme johto ja toimintatavat saivat paljon kiitosta.
Mm, haasteena onkin, miten vaalipaneelin ja vaalisaarnan perusteella voi päätellä mitään kyseisen ehdokkaan johtamiskyvystä tai kyvystä kuunnella. Nykyisellä kirkkoherralla on tosiaan molempia, vaan mahtoivatko seurakuntalaiset silloinkaan äänestäessään tietää sitä, kunhan vain kuuntelivat hänen kaunista lauluääntään. ;-)
VastaaPoistaTänään linkitin blogiisi omassa blogissani.
VastaaPoistaMeidän seurakunnassa on myös tulossa kirkkoherranvaali syksyllä. Odotan innokkaana hakijoiden haastatteluja, paneelikeskusteluja ja mahdollisuutta päästä vaikuttamaan. Jospa uusi kirkkoherra toisi mukanaan uutta vireyttä!
VastaaPoistaTeillä vaalin tulos on jo tiedossa. Toivottavasti uusi kirkkoherra (rouvalle ainutlaatuinen mahdollisuus päästä herraksi) onnistuu työssään ja seurakunta kokee saaneensa hyvän paimenen (Hyvä Paimenhan sillä jo onkin...). (Sorry, tänään on kesäloman ensimmäinen päivä ja näköjään pukkaa puujalkavitsiä ihan yhtenään...)
Tottapa totta, meillä pääsee rouva punaisen puukirkon herraksi! Rouvasta tulee uskoakseni hyvä kirkkoherra, mutta kyllä oli silti vähän (tai itse asiassa paljon) haikeaa päästää entinen kirkkoherra eläkkeelle. Kyllä ne herratkin voivat sentään olla hyviä kirkkoherroja!
VastaaPoistaVaalitilaisuudet olivat kyllä mielenkiintoisia.