Vaihteeksi mukavia kuulumisia lähipiirin kokemuksista uskonnonopetuksesta. Neiti Kevät on siirtynyt kuudennelle luokalle ja saanut aineenopettajia. Muun muassa uskontoa opettaa nyt ihan oikea uskonnonopettaja.
Neiti Kevään kevättodistuksessa uskonto oli kahdeksan.Se on tietysti ihan hyvä numero mutta neiti Kevät ei itse ole tyytyväinen. Mielestään hän ilmeisesti osaa uskontoa paremmin kuin kahdeksan arvosta. Kuulemma numero johtuu siitä, ettei uskonnossa ollut koko vuonna yhtään koetta, jossa hän olisi voinut osoittaa osaamistaan. Tyttö itsekin myöntää, ettei ole ollut tuntiaktiivinen - toinen mahdollinen tapa osoittaa osaamista - mutta sillekin on ollut hyvä selitys:
Ei siellä oikein ole mitään, missä voisi olla aktiivinen, kun koko ajan vain kirjoitetaan vihkoon.
Tunnustan härnänneeni neitosta asiasta kerran jos toisenkin. En yksinkertaisesti ole malttanut olla hiukan härnäämättä ihmistä, jonka elämän suurin ongelma on niinkin valtaisa kuin kasi ussassa. Huumorintajuinen neiti Kevät on kestänyt härnäystä varsin hyvin.
Kun viime viikolla katselimme uudet opettajat läpi, neiti Kevät totesi uskonnonopettajan olevan hyvä juttu. Tämä varmasti pitäisi ainakin yhden kokeen, johon hän voisi lukea pitkään ja hartaasti ja saada vähintään ysin.
Ilmeisesti uskonnon aineenopettajassa on kuitenkin muitakin hyviä puolia kuin kokeet. Eilen illalla neiti Kevät halusi kertoa kuulumisia koulusta:
Ussa on muuttunut kiinnostavaksi. Viime tunnilla oli semmoista, jossa sanottiin sanoja ja jos oli sitä mieltä, että se oli oikein, piti mennä toiselle puolelle luokkaa, ja jos se oli väärin, piti mennä toiselle puolelle luokkaa. Siinä tuli tosi mielenkiintoisia perusteluja ja keskusteluja.
Eläköön ja onnittelut koulun uusi, nuori, ammattitaitoinen uskonnonopettaja! Lisää tätä meidän tytölle.
Eläköön!!
VastaaPoistaSanopa muuta!
VastaaPoista