Hyvin on kristillinen kasvatus mennyt perille, totesi mieheni minulle hitunen sarkasmia äänessään. Ritari Yrjänä oli valistanut pikkusiskoaan siitä, millainen paikka Taivas on.
Taivaassa enkelit ajavat ympäriinsä valkoisilla panssarivaunuilla, nuori herra oli kuvaillut.
Sotajoukko se on taivaallinenkin sotajoukko.
Paasto alkoi ja se tuntuu helpotukselta. Ihmisen on välillä hyvä luopua jostakin. Terhi kirjoitti tänään hyvin ja kauniisti paastosta, kannattaa käydä lukemassa.
Minä päätin jälleen luopua sokerisista asioista, kuten olen tehnyt muutamana aiempanakin vuotena. Kaipasin kuitenkin sen lisäksi jotakin toista aihetta, jossa pyrkisin kohtuuteen. Ensin suunnittelin nettipaastoa, mutta kokonaan netistä luopuminen olisi töiden takia mahdotonta ja osittainen nettipaasto tuntui hampaattomalta. Sen sijaan päädyin yrittämään jotakin, jota viime vuonna jo leikilläni mielessä pyörittelin:
Yritän luopua kiireestä. Edes seitsemäksi viikoksi.
Todennäköisesti en onnistu, mutta jo yritys - vakava yritys - olisi iso onnistuminen. Jatkuva kiire on syypää moneen sellaiseen tilanteeseen, tunteeseen ja tapahtumaan arjessa, jotka mieluummin jättäisin kokematta. Toisaalta kiireen takia tai varjolla jättää helposti hyviä asioita tekemättä. Itse kiire on seurausta jonkinlaisesta ahneudesta, siitä, että haluaa tehdä ja ehtiä enemmän kuin on mahdollista. Uskon, että kiireestä luopuminen on niin kannatettava ajatus, että sitä kannattaa yrittää, vaikka ei siinä onnistuisikaan.
Miten kiireestä luovutaan, en vielä oikein tiedä. Yritän sitä selvittää päivä kerrallaan.
Tulen juuri palaverista oman seurakunnan pastorin kanssa. Ideoimme hiljaisuuden ryhmää!
Olen tätä ajatustani sen verran pitkään jo hautonut, että täytyy nyt blogissa avoimesti tuulettaa, kun ajatus on taas askelen verran lähempänä toteutumista. Olemme sopineet ja varanneet ryhmälle ajan ja paikan - ensi syksyksi tiilikirkon kappeliin. Lähdemme liikkeelle viiden kerran kurssista ja katsomme sitten kokemuksia. Jatkoa seuraa, jos sille näyttäisi olevan tilausta. (Ja minähän uskon, että kiinnostusta on.)
Vielä pitäisi miettiä kurssille teema. Tarvitaan jokin sopiva punainen lanka, joka sitoo viisi kokoontumista yhteen ja askarruttaa juuri syyskuussa. Aikaa teeman hautomiseen on onneksi mukavasti.
Onpas mukavaa! Nytpä uskaltaudun jo luomaan hiljaisuuden kategorian blogiin. 
Pellavatukka raportoi jälleen lasten kirkkohetkestä.
Pellavatukka: Äiti, me oltiin tänään kirkossa.
Äiti: Niinkö? Mitä siellä tänään tehtiin.
Pellavatukka: No lauleltiin ja pauleltiin.
Äiti: Ai. Mitä se pauleleminen on?
Pellavatukka: Semmoista puhumista.
Äiti: No mistä siellä puhuttiin? Ja mitä laulettiin?
Pellavatukka: En yhtään muista. (On vähän aikaa hiljaa ja jatkaa sitten.) Tai no muistan mä, että siellä puhuttiin lampaista. Tai ei oikeestaan puhuttu vaan oli kuva lampaista.
Äiti: Oliko siinä kuvassa mitään muuta kuin lampaita? Ihmisiä vaikka?
Pellavatukka: Ei ihmisiä. Oli siinä kukkia. Ja sitten siellä oli kuva syömisestä ja leikkimisestä.
Äiti: Leikkimisestä?
Pellavatukka: Niin ja auringosta ja kuusta ja tähdistä ja pal-pal-planeetoista ja enkeleistä. Ja niitä lauluja mä en muista paitsi oli siellä yksi HYVIN tuttu laulu.
Äiti: Niinkö? Mikä laulu?
Pellavatukka: (painokkaasti) Se Jumalan kämmenellä. Se on HYVIN suosittu laulu.
Neiti Kevät harmitteli sitä, ettei enää voi tehdä seimiasetelmia, kun joulu on ohi. Yritin ehdottaa, että toki niitä voi edelleen tehdä (ritari Yrjänäkin laulaa Pieni liekki ja Nyt sytytämme kynttilän harva se päivä) mutta ehdotukseni ei kelvannut. Sen sijaan neitonen keksi, että pääsiäinenhän on tulossa. Siispä pääsiäisasetelman tekoon:
Tällaista pääsiäisasetelmaa ette ehkä ole ennen nähneet, joten se saattaa vaatia jonkinmoista kulttuuritulkkia. Taustan kori on kallio ja ovikoriste käpyineen kaikkineen siinä oleva luola. Enkeli istuu kallion päällä. Tuo vaaleatukkainen kaveri hopeanhohtoisessa puvussaan ja violetissa kravatissaan on - ilmiselvästi - ylösnoussut Jeesus. Loput henkilöt ovatkin tietysti naisia haudalla.
Asetelman tehtyään Neiti Kevät kysyi niin monta hyvää kysymystä, että äitiä rupesi hengästyttämään. Esimerkiksi:
Rehellisesti sanottuna en usko vastanneeni joka kysymykseen aivan tyydyttävästi...
Otsikon kysymys on suora lainaus hakusanasta, jolla joku on äskettäin löytänyt tänne blogiini. Kysymys on niin hyvä ja itsellenikin ajoittain ajankohtainen, että rupesin pohtimaan sitä. Olen nimittäin monta kertaa jättänyt Raamatun läpiluku-urakan kesken, innon lopahtaessa.
Viimeisten parin vuoden aikana intoa on riittänyt. Maaliviiva ei aivan vielä häämötä, mutta eipä intokaan ole sammumassa. Suunnittelen jo, miten siirryn uudestaan Uuden testamentin kimppuun, jahka saan profeetat ynnä muut päihitettyä... Kokosin siksi tähän muutaman ajatuksen siitä, miten Raamattu pysyy mielenkiintoisena.
Tällaiset vinkit minulle tuli mieleen. Mitä sinä, lukijani, lisäisit tähän?
Vielä: Raamattua kannattaa lukea. Se ON ihan hurjan mielenkiintoinen kirja. Minä ainakin olen jäänyt koukkuun.
En oikein tahdo saada otetta Jesajan kirjasta. Siinä on valtaisan kauniita jakeita - suorastaan huippuhienoja - mutta kokonaisuutena kirjassa ei tunnu olevan päätä eikä häntää. Haluaisin jonkin juonen tai päämäärän, joka sitoisi ne kauniinkuuloiset jakeet yhteen.
Huomaan lukevani ympäristöongelmista vähän siellä ja tuolla osassa Vanhaa testamenttia. Kuuntelepa tätä:
Autioksi maa autioituu, tyhjäksi se ryöstetään. Näin on Herra puhunut. Maa kulottuu ja kuivuu, maanpiiri riutuu ja kuivuu, maan lailla taivaskin riutuu. Maa muuttuu saastaiseksi jalkojen alla, sillä sen asukkaat ovat hylänneet lain, rikkoneet käskyt, tehneet tyhjäksi ikuisen liiton. (Jes.24:3-5)
Ilmastonmuutoshan tuossa on selvästi käynnissä, ja sen seurauksena aavikoituminen kiihtyy.... ehkä näin, ehkä ei. Mene tiedä. Sellaisin silmälasein minä näitä kuitenkin luen.
***
En tahdo millään päästä irti kuningas Salomosta. Jotenkin hän kiehtoo minua kovasti. Mietin, millainen hänen lapsuutensa oli - miten veljet ja isän lukuisat vaimot suhtautuivat häneen ja hänen äitiinsä Batsebaan. Oliko hän lahjakas lapsi, oliko hän sosiaalinen? Entä millaista oli astua kuninkaaksi isänsä jälkeen - tunsiko hän riittävänsä saappaisiinsa vai kokiko jäävänsä isänsä varjoon? MIKSI palatsin piti olla niin loistokas, miksi vaimoja niin monta jne.
Salomosta löytyisi varmaan valtavasti kirjallisuutta, jos viitsisi etsiä. Ehkä pitäisi viitsiä.
