Professori puolustaa kansankirkkoa

Eilisessä Kotimaassa on varsin mielenkiintoinen artikkeli: professori Janne Saarikiven haastattelu. Kotimaan nettisivuilla on siitä pätkä. Kenellä on pääsy painettuun lehteen, kannattaa lukea juttu kokonaan.

Päässäni suorastaan surisee, kun yritän järjestellä ajatuksia, joita artikkelista heräsi. Ehkä palaan niihin vielä, jos ne tästä selkiytyvät.

Näin asian vierestä voin muuten kertoa käyneeni aikanaan hengellisiä keskusteluja samaisen Janne Saarikiven kanssa. Olimme nimittäin samalla riparilla.  

Luukun takana: Joulun ruokahalu

- Katso meidän kuustamme, Muumipeikko huusi.

- Varjelkoon! sanoi hemulin täti. Mutta te olettekin aina olleet kummallisia. Nyt minun täytyy mennä... Täytyy ehtiä valmistaa ruokaa, ennen kuin joulu tulee.

- Joulu? toisti Muumipeikko ihmetellen. Syökö se?

Täti ei kuunnellut. - Luuletteko te, että joulusta selviää ilman ruokaa? hän sanoi kärsimättömästi ja potki tiehensä rinnettä alas.

Äiti puuhasi koko iltapäivän. Ja juuri ennen hämärän tuloa joulun ruoka oli valmiina; se oli asetettu pieniin kuppeihin kuusen ympärille. Siinä oli mehua ja viiliä ja mustikkapiirakkaa ja vatkattua munaa ja kaikenlaista muuta, mistä muumit pitivät.

- Mahtaakohan joulu olla hyvin nälkäinen? kysyi äiti levottomana.

- Tuskin nälkäisempi kuin minä, isä sanoi haikeasti.

Tove Jansson: Näkymätön lapsi ja muita kertomuksia

Luukun takana: Tie tehkää suoraksi

Vielä yksi adventtivirsi.

Luukun takana: Huuto syvyydestä

Syvyydestä minä huudan sinua, Herra.

Herra, kuule minun ääneni, tarkatkoot sinun korvasi rukoustani.

Jos sinä, Herra, pidät mielessäsi synnit,

Herra, kuka silloin kestää?

Mutta sinun on armo, sinä annat anteeksi, että me eläisimme sinun pelossasi.

Minä odotan sinua, Herra,

odotan sinua koko sielustani

ja panen toivoni sinun sanaasi.

Minä odotan Herraa kuin vartijat aamua, hartaammin kuin vartijat aamua.

Israel, pane toivosi Herraan!

Hänen armonsa on runsas,

hän voi sinut lunastaa.

Hän lunastaa Israelin kaikista sen synneistä.

(Psalmi 130)

Luukun takana: Suomi

Suomi on maa, jossa ei ole ollenkaan aina kylmää tai pimeää.

Ainakaan sisällä.

Suomi on maa, jossa ihmisen on hyvä kasvattaa lapsiaan.

Luukun takana: Kylmää ja valkoista

Meillä odotetaan valkoista joulua. Joka vuosi. Tänä vuonna sitä ei tule - toivottavasti - sillä ensimmäistä kertaa ikinä olemme jouluna matkoilla emmekä sentään toivo lumimyrskyä Kalifornian rannikolle.

Viime vuonna lunta oli runsaasti jo marraskuussa.

Luukun takana: Kaksi kynttilää

Meidän perheessä on joka vuosi partiolaisten adventtikalenteri. Jos totta puhutaan, meillä on niitä joka vuosi kolme, yhtä monta kuin lapsiakin. Partiolaisten adventtikalenteri on perinteisyydessään ainoa oikea. Vaikka kirjoitan tätä etukäteen, tiedän voivani luottaa siihen, mitä kalenterista tulee toisen adventtisunnuntain luukusta: kaksi kynttilää. Ihan niin kuin viime sunnuntaina tuli yksi, ja ensi viikolla kolme - ja itsenäisyyspäivänä Suomen lippu.

Huhu kertoo, että kerran 80-luvulla itsenäisyyspäivänä kalenterista tuli kameli. Se oli skandaali.

Itse en muista tuota, mutta kyllä minulla partiokalenteri on ollut melkein joka vuosi siitä saakka, kun itse liityin partioon. Ehkä aiemminkin. 

Vanhoja kalentereita voi ihailla partion nettisivuilta löytyvästä galleriasta.