Luukun takana: Muistoja Luciasta

Lauloin lapsena monta vuotta musiikkiopiston kuorossa. Se oli kivaa - ja aivan erityisen kivaa se oli niinä vuosina, kun kuoronjohtajana toimi nainen, jonka nimi oli ehkä Rita. (Saattoi se olla jotakin muutakin.) Joka tapauksessa, Rita (tai mikä hänen nimensä sitten olikaan) oli varsin innostunut, hauska ja eläväinen kuoronjohtaja. Lisäksi hän oli aikaansaava: hänen aikanaan meillä oli monenmoista konserttia ja muuta tapahtumaa joka vuosi. Rita oli taustaltaan suomenruotsalainen ja esitteli meille tytöille (ja ehkä siellä joku poikakin lauloi) ihanuuden nimeltä Lucia-neito.

Joka vuosi meillä oli Lucia-juhla. Se oli varmaan aika tavallinen lapsikuoron konsertti aikuisten näkökulmasta, mutta meille se oli vuoden huippuhetki. Konsertista se poikkesi esimerkiksi siinä, että emme laulaneet kirkon urkuparvella tai salin etuosassa, vaan konsertin alussa meillä oli kynttiläkulkue ja ison osan ajasta lauloimme seisten kirkkosalin seinustoilla.

Näin pienillä muutoksilla koko konsepti muuttui tylsästä konsertista ihanaksi juhlaksi! Ainakin minun mielestäni.

Ensimmäisessä Lucia-juhlassani kaikki ei tosin sujunut aivan kommelluksitta. Palava kynttilä valutti sormilleni steariinia, ja minä pudotin sen lattialle ja kiljaisin. Lähellä istunut nainen auttoi minua nostamaan sen ja sytyttämään uudelleen. Onnekseni luottamus itseeni tai maailmaan ei kärsinyt moisesta sattumuksesta vaan lauloin tyytyväisenä juhlan loppuun ja osallistuin juhliin tulevinakin vuosina.

Mitä siellä laulettiin? Ave Maria (säveltäjän olen unohtanut), Kun joulu valkeneepi, Taas syttyy valot tuhannet, Maria, Herran piikanen, ja monta muuta - ynnä tietysti se Lucian oma biisi. Minulle Lucia-juhla oli ovi hengellisiin (joulu)lauluihin, joita en esimerkiksi kotonani juuri kuullut.

Tuokoon Lucia-neito mukanaan sinullekin lämpimiä, valoisia ajatuksia pimeään joulukuuhun! 

P.S. Jos et eilen huomannut, käypä kurkistamassa lastenkirjohin liittyvää jouluista arvuuttelua!

Luukun takana: Lastenkirjallinen jouluarvoitus

Syystä tai toisesta mieleeni palautui Lähtölaskennan jälkeen -blogissa pari vuotta sitten ollut merkintä kirjallisuuskilpailusta. Siitä sainkin inspiraation tähän lastenkirjalliseen jouluarvoitukseen.

Mistä lastenkirjoista nämä joulunaikaan sijoittuvat katkelmat ovat? Kirjan nimen (ja mielellään tietysti kirjailijankin) tunnistamalla saa pisteen, ja lisäkysymykseen vastaamalla vielä papukaijamerkin päälle!  Kirjat olen valinnut sillä yksinkertaisella logiikalla, että ne ovat minun lapsuuteni kirjoja, joissa muistan vietetyn joulua.

1. - Hyvää joulua, pikku ystävä, vanha neiti sanoi lempeästi. - Eikö olekin mainio jouluyllätys? Minä aioin tuoda sinulle viisi kirjaa joululahjaksi, sillä Karhukustannus Oy sai päähänpiston sinun kirjasi julkaisemisesta niin viime hetkellä, ettei kenelläkään ollut aikaa kertoa sinulle.

Papukaijamerkki sille, joka osaa nimetä myös tämän mainitun Karhukustannus Oy:n kirjauutuuden nimen.

2. Hän meni takaisin sohvan luo ja silitti Perditaa, joka kerrankin vain seisoi ja katseli putoilevia lumihiutaleita eikä pessyt ketään. Joululaulua laulavat äänet olivat korkeita ja kirkkaita ja rauhallisia - ja levy soi hiljaa. Äkkiä jokainen kuuli koiranhaukuntaa.

Papukaijamerkki: Minkä väriset koirat ulkona haukkuivat?

 3. Jo heräsi ensimmäisenä jouluaamun harmaaseen sarastukseen. Takan reunuksesta ei riippunut lahjasukkia, ja tuokion ajan Jo oli yhtä pettynyt kuin kerran lapsena, jolloin hänen pieni sukkansa oli pudonnut, koska se oli ollut täpösen täynnä makeisia. Sitten hän muisti äitinsä lupauksen, työnsi käden tyynyt alle ja veti esiin pienen karmiininpunaisiin kansiin sidotun kirjan.

Papukaijamerkki: Minkä kirjan Jo sai lahjaksi?

4. Jos sinä tapaninpäivänä joku olisi ajanut Kissankulman tietä hämärän aikoihin, hän olisi varmaan luullut näkevänsä jonon harmaita kummituksia, jotka tulivat nilkuttaen ja raahustaen ja puuskuttaen Kissankulman mäkeä ylös.

Papukaijamerkki: Ketkä mäkeä kiipesivät ja mitä he olivat menossa tekemään?

5. Kirkkaasti valaistussa joulukirkossa, missä urut ihanasti säestivät vanhaa jouluvirttä, Iris tunsi itsensä onnelliseksi. Tuntui niin turvalliselta istua Ulriikan vieressä, hän muistutti Sereä.

Papukaijamerkki: Mikä suru-uutinen odotti Iristä kirkosta palattua?

6. Will sai kuopuksena avata ensimmäisenä. Hän meni suoraa päätä laatikolle, osaksi koska se oli niin vaikuttavan iso, ja osaksi koska se arvattavasti oli Stepheniltä.

Papukaijamerkki: Mitä laatikossa oli?

7. "Mitä ihmettä te tarkoitatte, herra Majava", Peter huohotti heidän kiivetessään jyrkkää törmää ylös. "Enkö kertonut teille", sanoi herra Majava, "että velho sai aikaan sen, että oli ainainen talvi, mutta ei koskaan joulua? Enkö kertonutkin? No, tulkaapas nyt katsomaan!"

Papukaijamerkki: Kuka odotti töyrään päällä?

8. - Se on sinun joululahjasi, Anna, sanoi Matthew hämillään. - Mutta - mutta - mikä sinun on, Anna? Etkö pidä siitä?

Papukaijamerkki: Mitä Anna sai joululahjaksi?

9. Laura oli huolissaan, koska joulu oli tulossa, eikä Santa Klaus pystynyt ajamaan poronpulkassaan ilman lunta. Mary taas pelkäsi, että vaikka lunta tulisikin, ei Santa Klaus löytäisi heitä tästä kaukaisesta intiaanien maasta.

Papukaijamerkki: Pääsikö Santa Klaus perille asti sinä jouluna? 

10. Kun käärepaperi oli irrotettu, tuli näkyviin kaksi pienempää kääröä, ja Rebekka avasi vapisevin sormin toisen niistä, joka oli osoitettu hänelle. Kääröstä tuli esiin rasia, ja siitä löytyi kaulanauha - pitkä rivi rusottavia korallihelmiä ja päätteenä koralliruusujen muodostama risti. Ristin alla oli kortti ja siinä sanat: "Iloista joulua, toivottaa herra Aladdin."

Papukaijamerkki: Mitä Rebekka oli aiemmin syksyllä myynyt herra Aladdinille?

***

Olen paljastanut oikeat vastaukset ja ne löytyvät täältä. 

Luukun takana: Kauneimmat joululaulut

Meidän perheen kolmanteen adventtiin kuuluu ehdottomasti se, että osallistumme Kauneimmat joululaulut -yhteislaulutilaisuuteen punaisella puukirkolla. Vastaavia tilaisuuksia järjestetään myös muina aikoina, mutta kolmas adventti taitaa olla ylivoimaisesti suosituin laulupäivä.

Suomen Lähetysseura painattaa joka vuosi tapahtumaa varten lauluvihon, josta löytyy sekä vanhoja tuttuja että jokunen vieraampi joululaulu. Tänä vuonna listalla ovat nämä laulut:

1. Arkihuolesi kaikki heitä

2. Me käymme joulun viettohon

3. Loistaa

4. Nyt sytytämme kynttilän

5. En etsi valtaa, loistoa

6. Joulukirkkoon

7. On hanget korkeat, nietokset

8. Seimen lapsi

9. Hän seimessä nukkuu

10. No, onkos tullut kesä

11. Joulun kellot

12. Joulupuu on rakennettu

13. Pieni liekki

14. Pienen lampaan jouluyö

15. Ilouutinen

16. Jouluilta

17. Sydämeeni joulun teen

18. Tulkoon joulu

19. Heinillä härkien kaukalon

20. Taivas sylissäni

21. Sylvian joululaulu

22. Jouluyö, juhlayö

23. Varpunen jouluaamuna

24. Maa on niin kaunis

Tapahtumalla on omat sivutkin, täällä.

Luukun takana: Tähdenlento

Ehkä nyt toistan itseäni - tämän olen jo kaksi vuotta sitten kerran linkannut blogiin. Joulukertomus ansaitsee kuitenkin tulla kuulluksi kahdesti, kun löysin siihen videonkin.

Käsi ylös, kuka ei selvinnyt loppuun asti aivan kyynelittä!

Professori puolustaa kansankirkkoa

Eilisessä Kotimaassa on varsin mielenkiintoinen artikkeli: professori Janne Saarikiven haastattelu. Kotimaan nettisivuilla on siitä pätkä. Kenellä on pääsy painettuun lehteen, kannattaa lukea juttu kokonaan.

Päässäni suorastaan surisee, kun yritän järjestellä ajatuksia, joita artikkelista heräsi. Ehkä palaan niihin vielä, jos ne tästä selkiytyvät.

Näin asian vierestä voin muuten kertoa käyneeni aikanaan hengellisiä keskusteluja samaisen Janne Saarikiven kanssa. Olimme nimittäin samalla riparilla.  

Luukun takana: Joulun ruokahalu

- Katso meidän kuustamme, Muumipeikko huusi.

- Varjelkoon! sanoi hemulin täti. Mutta te olettekin aina olleet kummallisia. Nyt minun täytyy mennä... Täytyy ehtiä valmistaa ruokaa, ennen kuin joulu tulee.

- Joulu? toisti Muumipeikko ihmetellen. Syökö se?

Täti ei kuunnellut. - Luuletteko te, että joulusta selviää ilman ruokaa? hän sanoi kärsimättömästi ja potki tiehensä rinnettä alas.

Äiti puuhasi koko iltapäivän. Ja juuri ennen hämärän tuloa joulun ruoka oli valmiina; se oli asetettu pieniin kuppeihin kuusen ympärille. Siinä oli mehua ja viiliä ja mustikkapiirakkaa ja vatkattua munaa ja kaikenlaista muuta, mistä muumit pitivät.

- Mahtaakohan joulu olla hyvin nälkäinen? kysyi äiti levottomana.

- Tuskin nälkäisempi kuin minä, isä sanoi haikeasti.

Tove Jansson: Näkymätön lapsi ja muita kertomuksia

Luukun takana: Tie tehkää suoraksi

Vielä yksi adventtivirsi.