Luukun takana: Pienen nyytin joulu

Sitten he kaikki istuutuivat lumeen odottamaan onnettomuutta.

Aika kului, mutta mitään ei tapahtunut.

Vain pieni nyyti, se, joka oli ollut juomassa teetä, pistäytyi esille puuvajan takaa. Se oli ottanut mukaansa kaikki sukulaisensa ja sukulaistensa ystävät, ja kaikki olivat yhtä pieniä ja harmaita ja surkeita ja palelevia.

- Hauskaa joulua, nyyti kuiskasi kainosti.

- Sinä olet todella ensimmäinen, jonka mielestä joulu on hauska, sanoi Muumipappa. Etkö sinä ollenkaan pelkää, mitä tapahtuu, kun se tulee?

- Sehän on täällä, nyyti mutisi ja istuutui sukulaisineen lumeen. Saako katsoa? Teillä on ihmeellisen kaunis kuusi.

- Ja noin paljon ruokaa, sanoi joku sukulaisista uneksien.

- Ja oikeita lahjoja, sanoi joku toinen sukulainen.

- Olen uneksinut koko elämäni ajan, että saisin nähdä tämän läheltä, nyyti lopetti ja huokaisi.

Tuli hiljaisuus. Kynttilät paloivat rauhallisessa yössä liikkumattomin liekein. Nyyti ja sen sukulaiset istuivat aivan hiljaa. Saattoi tuntea, miten he ihailivat ja kaipasivat, se tuntui yhä voimakkaammin ja voimakkaammin, ja lopulta Muumimamma siirtyi lähemmäksi Muumipappaa ja kuiskasi:

- Eikö sinunkin mielestäsi?

- Niin, mutta jos, muistutti Muumipappa.

- Joka tapauksessa, sanoi Muumipeikko. Jos joulu suuttuu, voimme ehkä pelastautua kuistille.

Sitten hän kääntyi nyytin puoleen ja sanoi: - Olkaa hyvät, kaikki on teidän.

Nyyti ei voinut uskoa korviaan. Se meni varovasti kuusta kohti, ja sen jäljessä tuli koko rivi sen sukulaisia ja ystäviä tuntokarvat hartaudesta väristen.

Niillä ei ollut koskaan aikaisemmin ollut omaa joulua.

Tove Jansson: Näkymätön lapsi ja muita kertomuksia

Luukun takana: Marikin ja Liisan adventtiretki

Neljäntenä adventtina Marikki ja Liisa lähtevät omine lupineen vierailulle Omenakumpu-nimiselle maatilalle ystävällisen Karlssonin perheen luo. Vierailu pitkittyy lumimyrskyn takia koko päivän mittaiseksi. Omenakummussa on hauskaa, siellä voi esimerkiksi katsella hevosia tallissa:

Sitten he seuraavat Tuurea talliin. Siellä on neljä hevosta, Tiitus, Muuna, Freija ja Konkari. [---] Konkari on kiltein ja rumin, se on kummallisen keltaisen värinen.

- Ulkonäkö ei merkitse mitään, kunhan on kiltti, sanoo Marikki.

---

- Missä seimessä täällä pikku Jeesus lepäsi? Liisa kysyy äkkiä. Hän luulee, että maailmassa on vain yksi talli ja se on täällä Omenakummussa.

Marikki selittää hänelle, että se tapahtui aivan toisessa tallissa kaukana Juudean maalla.

- Mistä sinä sen tiedät? Liisa kysyy.

- Kyllä minä sen tiedän, opettaja on sanonut.

Liisa ei ole ollenkaan tyytyväinen.

- E-ei, kyllä hän lepäsi Konkarin seimessä, niin minun koulussani on sanottu. Ja Konkari oli kiltti: se ei purrut häntä, nuuhki vain nähdäkseen, kuka siinä oli.

Marikki katselee ympärilleen hämärässä tallissa. Oikeastaan hänkin olisi tahtonut, että Jeesuksen seimi olisi ollut täällä Omenakummussa.

- Ehkä se sittenkin oli täällä, hän sanoo innoissaan. Ja Maria sytytti kynttilät kaikkiin ikkunoihin, ja Pekka Karlsson ja Karlssonin täti istuivat keittiössä ja katsoivat, miten valo loisti lumella. Ja silloin Karlssonin täti sanoi: "Kuka kumma on tänä iltana tallissa?"

Siihen Liisa osaa antaa vastauksen:

- Se on vain pikku Jeesus. Hän makaa Konkarin seimessä. Konkari nuuhkii häntä ja silloin Jeesus nauraa, sillä hän pitää siitä.

- Enkö minäkin istu keittiössä katsomassa, miten tallista loistaa valo? kysyy Tuure.

- Kyllä sinä, Tuure, olet aika tyhmä, sanoo Marikki. - Sehän tapahtui aikoja sitten. Sinä et ollut silloin vielä syntynytkään.

(Astrid Lindgren: Marikki)

Luukun takana: Erilainen evankeliumi

 Tämän löysin Usko Toivo Rakkaus -facebook-sivulta:

Luukun takana: Marinoitu feta

Erinomaisen helppotekoinen joululahjaideani on juuri nyt ajankohtainen: Tarvitset palana myytävää hyvälaatuista fetaa. Muita tarpeita ovat lasipurkit kansineen, kuivattuja yrttejä ja muita mausteita (basilikaa, oreganoa, musta- ja rosépippuria ainakin, valitse yrittejä, joista pidät/ lahjan saaja pitää) sekä runsaasti kasviöljyä.



Mausteet murskataan pieniksi ja levitetään vadille. Fetasta taitellaan palasia ja kieritetään mausteissa. Ladotaan purkkiin ja täytetään purkki öljyllä. Annetaan maustua jääkaapissa muutamasta päivästä viikkoon, ja valmista on. Purkin kannen voi päällystää jollakin kauniin jouluisella kankaalla.

Jouluisen arvuuttelun vastauksia

12. päivän luukkuna oli lastenkirjoihin liittyvä visa. Tässä vastaukset, mistä kirjoista katkelmat olivat

1. - Hyvää joulua, pikku ystävä, vanha neiti sanoi lempeästi. - Eikö olekin mainio jouluyllätys? Minä aioin tuoda sinulle viisi kirjaa joululahjaksi, sillä Karhukustannus Oy sai päähänpiston sinun kirjasi julkaisemisesta niin viime hetkellä, ettei kenelläkään ollut aikaa kertoa sinulle.

Katkelma on Elina Karjalaisen kirjasta Uppo-Nallen talviturkki. Uppo-Nalle piipahtaa vielä jouluaattona katselemassa läheisen kirjakaupan ikkunaa, ja ikkunaan on ilmestynyt sen oma, ensimmäinen runokirja.

Papukaijamerkki: Kirjan nimi oli tietysti Uponneen kansan lauluja.

2. Hän meni takaisin sohvan luo ja silitti Perditaa, joka kerrankin vain seisoi ja katseli putoilevia lumihiutaleita eikä pessyt ketään. Joululaulua laulavat äänet olivat korkeita ja kirkkaita ja rauhallisia - ja levy soi hiljaa. Äkkiä jokainen kuuli koiranhaukuntaa.

Tämä on jouluaatto Dodie Smithin kirjasta Satayksi Dalmatian koiraa. Vihje taisi olla hiukan vaikea. Toisin kuin Disneyn elokuvassa Pongo-koiran puoliso ei ole Perdita vaan Missis. Perdita on kuitenkin myös dalmatialainen, joka on toiminut apuemona Pongon ja Missiksen pennuille. Perdita jäi kotiin, kun Pongo ja Missis lähtivät pelastamaan pentujaan Julmia De Vilin kynsistä.

Papukaijamerkki: Haukkuvat koirat näyttivät ikkunasta mustilta, koska ne olivat aivan nokisia. Oikeasti ne olivat tietenkin pilkullisia dalmatialaisia.

 3. Jo heräsi ensimmäisenä jouluaamun harmaaseen sarastukseen. Takan reunuksesta ei riippunut lahjasukkia, ja tuokion ajan Jo oli yhtä pettynyt kuin kerran lapsena, jolloin hänen pieni sukkansa oli pudonnut, koska se oli ollut täpösen täynnä makeisia. Sitten hän muisti äitinsä lupauksen, työnsi käden tyynyt alle ja veti esiin pienen karmiininpunaisiin kansiin sidotun kirjan.

Tämä kirja on Louisa M. Alcottin Pikku naisia. Katkelma on melkein kirjan alusta, kun Marchin perheessä vietetään lahjatonta joulua.

Papukaijamerkki: Jon ja hänen sisartensa saama kirja oli tietysti Kristityn vaellus, joka sitten seuraa punaisena lankana koko kirjan läpi.

4. Jos sinä tapaninpäivänä joku olisi ajanut Kissankulman tietä hämärän aikoihin, hän olisi varmaan luullut näkevänsä jonon harmaita kummituksia, jotka tulivat nilkuttaen ja raahustaen ja puuskuttaen Kissankulman mäkeä ylös.

Tämä pätkä taas on Astrid Lindgrenin kirjasta Eemelin uudet metkut.

Papukaijamerkki: Harmaat haamut olivat vaivaistalon vaivaisia ja he vaelsivat Eemelin kutsumina Kissankulmaan joulupitoihin. Aikamoiset pidot siellä vietettiinkin! Eemeli tosin istui tämän laupeudenteonkin takia päivän verstashuoneessa ja äitinsä kirjoitti muistikirjaansa "Tänään se lapsi parka on istunut Verstashuoneessa koko päivän. Kylä hän oikiastan on hyvä Poika vaikka joskus minä luulen, etä hän on Pähkä Hullu."

5. Kirkkaasti valaistussa joulukirkossa, missä urut ihanasti säestivät vanhaa jouluvirttä, Iris tunsi itsensä onnelliseksi. Tuntui niin turvalliselta istua Ulriikan vieressä, hän muistutti Sereä.

Iris on tietysti Anni Swanin Iris-rukka.

Papukaijamerkki: Iriksen rakas eno oli kuollut jouluyönä. Tämä merkitsi dramaattista muutosta myös enon perheen varallisuudessa ja kasvattina olevan Iriksen elämässä.

6. Will sai kuopuksena avata ensimmäisenä. Hän meni suoraa päätä laatikolle, osaksi koska se oli niin vaikuttavan iso, ja osaksi koska se arvattavasti oli Stepheniltä.

Tämä katkelma on Susan Cooperin lastenromaanista Pimeä nousee. 11-vuotias Will on yksi salaperäisistä Ikivanhoista, jotka käydät taistelua Pimeyden voimia vastaan. Stephen on hänen merillä oleva vanhin isoveljensä.

Papukaijamerkki: Laatikossa oli karnevaalinaamio, josta merkillisellä tavalla tuli loppiaisyönä Hernen pää.

7. "Mitä ihmettä te tarkoitatte, herra Majava", Peter huohotti heidän kiivetessään jyrkkää törmää ylös. "Enkö kertonut teille", sanoi herra Majava, "että velho sai aikaan sen, että oli ainainen talvi, mutta ei koskaan joulua? Enkö kertonutkin? No, tulkaapas nyt katsomaan!"

Tämä taas on C.S. Lewisin kirjasta Velho ja leijona. Velho on loitsinut ikuisen talven Narnian maahan, eikä joulua ole - kunnes velhon valta alkaa rakoilla.

Papukaijamerkki: Töyrään päällä odotti tietysti Joulupukki. Velhon valta oli murenemassa.

8. - Se on sinun joululahjasi, Anna, sanoi Matthew hämillään. - Mutta - mutta - mikä sinun on, Anna? Etkö pidä siitä?

Anna saa Matthewlta lahjan L.M. Montgomeryn kirjassa Annan nuoruusvuodet.

Papukaijamerkki: Lahja on sammalenvihreä leninki, jonka naapurin utelias rouva Lynde on ystävällisesti ommellut. Mikä ihaninta, siinä on puhvihihat.

9. Laura oli huolissaan, koska joulu oli tulossa, eikä Santa Klaus pystynyt ajamaan poronpulkassaan ilman lunta. Mary taas pelkäsi, että vaikka lunta tulisikin, ei Santa Klaus löytäisi heitä tästä kaukaisesta intiaanien maasta.

Laura ja Mary seikkailevat Laura Ingalls Wilderin kirjassa Pieni talo preerialla. Sarjan muissa osissa taitaa olla eri suomentaja, muistelen, että muissa kirjoissa Mary on suomennettu Marjaksi.

Papukaijamerkki: Santa Klaus ei oikeastaan päässyt perille asti, vaikka lahjat pääsivätkin. Ingallsien naapuri herra Edwards saapui tulvivan joen yli uimalla varhain joulupäivän aamuna. Hän kertoi tavanneensa Santa Klaun joen toisella puolella, mutta Santa ei uskaltanut uida sen yli. Nuorempana ja hoikempana herra Edwards sitten oli luvannut viedä tyttöjen lahjat perille. Lahjasukkiin ilmaantui ainakin kiiltävät peltituopit, karamellikepit ja pennyn rahat. - Marikalle bonuspiste lahjojenkin muistamisesta!

10. Kun käärepaperi oli irrotettu, tuli näkyviin kaksi pienempää kääröä, ja Rebekka avasi vapisevin sormin toisen niistä, joka oli osoitettu hänelle. Kääröstä tuli esiin rasia, ja siitä löytyi kaulanauha - pitkä rivi rusottavia korallihelmiä ja päätteenä koralliruusujen muodostama risti. Ristin alla oli kortti ja siinä sanat: "Iloista joulua, toivottaa herra Aladdin."

Rebekka Rowena Randall on K.D. Wigginin lastenromaanin Villiruusu päähenkilö.

Papukaijamerkki: Rebekka tutustui herra Aladdiniin eli oikeasti Adam Laddiin, kun hän kiersi ystävänsä kanssa myymässä saippuaa. Herra Ladd osti tytöltä peräti 300 saippuaa.

Tapaaminen johtaa pitkään ystävyyteen. Romaani päättyy ennen kuin Rebekasta varsinaisesti tulee aikuinen, mutta sellaisen vaikutelman olen saanut, että viitisentoista vuotta Rebekkaa vanhempi herra Ladd saattaisi tulevaisuudessa muuttua ystävästä ihailijaksi ja sittemmin aviomieheksi. Jos kirjalla olisi toinen osa, tietäisimme tämän paremmin.

 

Rohkeita arvaajia ilmaantui kolmena päivänä vain yksi. Marikalle myönnettäköön Parhaan Arvaajan arvonimi joka tapauksessa!

Luukun takana: Miksei Jumala valinnut tunnettua naista

Moni olisi toivonut

tyylikkäämpää toteutusta

glamouria, parempaa maineenhallintaa,

edes pienperheen sisäsiistiä idylliä.

Eikö Jerusalemista

olisi löytynyt joku sivistynyt koti?

Miksei Jumala valinnut

tunnettua naista,

jolla oli kokemuksen tuoma varmuus,

aviopuolison pitkäaikainen tuki

ja sosiaalisesti arvostettu asema?

Edes pysyvä osoite

ja hyvämaineiseksi tunnettu suku.

Syntyykö Jumala yhä,

kun kuljemme omaan seimeemme,

edes tallin ovelle,

sinne mistä lähdimme tai

mihin kaiken keskellä jouduimme?

Sielläkkö tapaamme Hänet,

jolle kerromme,

että meilläkään ei mene aina hyvin,

ei niin kuin pitäisi tai niin kuin

alun perin ajattelimme.

Mahdummeko silti joukkoon?

Sopisiko silti, kaikesta huolimatta?

(Irja Askola: Tie vie, pyhä kantaa)

Luukun takana: Meksikolainen papukeitto

Toinenkin kasviskeitto mahtunee kalenteriin. Meksikolaista tässä keitossa on oikeasti vain nimi. Idean olen saanut kreikkalais-suomalais-amerikkalaiselta ystävältäni ja sitten itse kokeilemalla päätynyt tämän tapaisiin suhteisiin. Määrät ovat suuntaa antavia, kun en keittoja keitellessä juuri mittaile aineksia.



Ainekset:

n. 6 perunaa

2-3 porkkanaa

1 iso sipuli

tölkki kidney- tai ruskeita papuja (voi muuten panna kaksikin tölkkiä)

2 tölkkiä tomaattimurskaa

n. 200 g pakastemaissia

2 kasvisliemikuutiota

chiliseosta

öljyä

7 dl vettä



Tarjoiluun: juustoraastetta 



Kuori ja pilko perunat ja porkkanat. Silppua sipuli. Avaa paputölkki ja huuhtele pavut lävikössä. Kuullota sipulia öljyssä ja lisää chili. Itse käytän mietoa seosta mutta panen sitä sitten aika reilusti. Lisää vesi ja kuumenna kiehuvaksi. Lisää liemikuutiot, porkkanat ja perunat ja anna kiehua hiljalleen noin 10 minuuttia. Lisää sitten loput ainekset ja anna kiehua, kunnes perunat ja porkkanat ovat kypsiä. Meidän perhe tapaa ripotella keittolautaselle vielä juustoraastetta.