Saksittua: Tiikeri luokkahuoneessa

Jyri Komulainen kirjoittaa kriittisestä uskonnonopetuksesta. Jos uskonnonopetus kiinnostaa, kannattaa vilkaista!

Luonto jumalanpalveluksessa, jumalanpalvelus luonnossa

Lehteilen tässä painotuoretta kirjaa. Luontokirkkovuosi (toim. Suvielise Nurmi ja Panu Pihkala) on äskettäin ilmestynyt. Sain olla mukana kirjan melko pitkässä tekoprosessissa. Lopputuotosta on mukava pidellä.

Kirjan ideana on antaa sekä taustatietoa että käytännön vinkkejä luonnon ja ympäristön tuomiseksi vahvemmin jumalanpalveluselämään - myös muulloin kuin luomakunnan sunnuntaina. Tekstejä, ideoita ja toiminnallisia vinkkejä on eri vuodenajoille monipuolisista aiheista. Suvielise ja Panu ovat tehneet hyvää työtä kirjan toimittamisessa. Nyt kun kirja vielä löytäisi paljon käyttäjiä!

Panu kirjoittaa kirjasta ja sen syntyprosessista omassa blogissaan.

Pääsiäinen tuplamessulla

Aurinko paistoi ennen pääsiäistä ja paistaa ihanasti edelleen. Aurinkoinen oli tunnelmakin neljän päivän vapaalla.

Harmittelin ennalta, etten pääse kiirastorstaina iltamessuun yhden kurssin takia. Pääsiäisen kunniaksi pääsin kuitenkin kahdesti, niin, ettei moinen harmittelu juuri kannattanut. Olin ensin pääsiäisyön messussa neiti Kevään ja ritari Yrjänän kanssa, ja sitten yksikseni avustajana sunnuntain päiväjumalanpalveluksessa.

Jotakin salaperäistä ja hienoa siinä yömessussa on. Lapset tuntuvat olevan samaa mieltä. Ehdotin nimittäin varovasti, että sen voisi tänä vuonna jättää väliinkin - olinhan itse menossa aamulla avustamaan - mutta lapsilta tuli vastaukseksi tiukka EI. Yömessuun pitää päästä, ja valvoa puolille öin vaikka väkisin.

Kyllä kannatti. Kirkossa oli paljon väkeä, kirkkoherra ja kanttori hyvässä iskussa ja kaiken huipuksi nuoren aikuisen kaste keskellä messua. Huikean hieno kastejuhla, sanon vain! Yli sata henkeä kirkkosalissa tuohukset kädessä ja pääsiäismielellä. Vaikka kastettu ja kumminsa olivat aivan vieraita minulle, tunnustan nieleskeelleni muutaman kyyneleen kastetta seuratessani.

Aamulla kirkkoherra totesi, että hänen puolestaan voisi pääsiäisyön messussa joka vuosi toimittaa yhden kasteen, jos vain noita aikuisia kastettavia löytyisi... Messun kaavaan kuuluu muutenkin kasteen muistaminen, ja siksikin kaste sopi siihen hyvin luontevasti.

Kymmenen messuun avustamaan ehtiminen vaati hiukan ponnisteluja, kun kellojakin käänneltiin juuri sinä yönä. Oli kuitenkin mukava päästä sinnekin. Avustamisessa on oma hienoutensa, ja niin on myös pääsiäissunnuntain pääjumalanpalveluksessa. Virret, musiikki, tunnelma, ihmiset. Jos paastonaika menikin ilman yhtään ehdittyä ehtoollista, korvasin puutteen käymällä puolen vuorokauden sisällä kahdesti. Kirkkokahveillekin osui mukava tuttava, jota en ollut pitkään aikaan tavannut.

Lyhyesti, ihmisen kannattaa käydä kirkossa.

Onnellista pääsiäisviikon jatkoa sinullekin!

Kiirastorstai

Hiljaisuuteen laskeutumassa.

Siellä kirkossa puhuttiin paljon siitä Jeesuiksesta

Meillä kävi nelivuotias vieras tänään.

Nelivuotias oli ollut päiväkodin kanssa pääsiäiskirkossa. Nelivuotias ei itse kuulu kirkkoon, mutta pääsiäiskirkko oli tehnyt vaikutuksen. Ainakin siitä puhuttiin paljon - tyttönen palasi aina uudestaan ja uudestaan miettimään kirkkoretkeä.

- Minä olin tänään pääsiäiskirkossa. Mutta siellä kirkossa ei ollut kovin paljon tekemistä. Siellä oli kyllä katsottavaa ja lauluja.

- Siellä kerrottiin melkein pelkästään siitä Jeesuiksesta.

- Se tarina kertoi niistä kahdesta tytöstä oikeastaan. Mutta minä en ole kyllä varma mitä tyttöjä ne olivat. Minä kyllä muistan mutta ehkä en ihan kaikkea muista kuitenkaan.

- Ne sotilaat halusivat napata sen Jeesuiksen, ja sitten ne toiset halusivat että Jeesuis on kuningas. Ja ne veivät sen Jeesuiksen semmoisen tuolin lähelle ja se kuoli. Mutta sitten kolmen päivän päästä ne sanoivat että se ehkä heräsi.

- Se oli kolme päivää kuolleena ja sitten se heräsi.

- Niin meillä oli tänään se pääsiäiskirkko. Minä olen ollut siinä kirkossa ennenkin.

Vaikuttava pääsiäiskirkko, kaikesta päätellen.

Pyhän kaipuu

Hiljainen viikko.

Blogini alkutaipaleella kirjoitin kerran siitä, miten välillä, jos messuun osallistumisen väli venähtää kovin pitkäksi, kirkonkellot alkavat soida korvien välissä. Nyt on melko lailla sellainen olo. Kaipaisin niin kovasti, kovasti pyhää hetkeä ja hiljentymistä.

Tässä talvella on ollut kaikenlaista. Lumi toi mukanaan huolta marras-joulukuun vaihteessa, ja pieni huoli on jatkuvasti läsnä. Omalle perheelle kuuluu vain hyvää, mutta lähipiiristä löytyy huolenaihetta. Meillä on jonkinlainen kevyt valmiustila jatkuvasti päällä. Suunnitelmia pitää voida muuttaa nopeasti.

Melkein pelolla odotan pääsiäistä. Saanko, pääsenkö nyt kirkkoon? Uskallanko odottaa mitään? Entä, jos kovasti odotan ja sitten en taas pääsekään? Entä, jos pääsen ja sitten en osaakaan saada siitä mitään, koska olen odottanut liikaa? Onko kohtuutonta harmistua siitä, että ei pääse pääsiäiskirkkoon?

Hetkessä eläminen on vaikeaa juuri silloin, kun pitäisi osata elää hetkessä.

Sulaisi edes se lumi. Vaikka talvesta tykkäänkin, olisi kevään aika jo tulla.

Värit kertovat virpomisvitsassa

Kuusivuotias Pellavatukka odottaa kovasti pääsiäistä. Ennen pääsiäistä mukavinta on tietenkin palmusunnuntai, jolloin pääsee virpomaan. Meillä on huomenna oikeat virpomisvitsatalkoot - omien lasten lisäksi kuusi muuta askartelijaa on tulossa koristelemaan vitsoja.

Pellavatukka otti kuitenkin jo eilen varaslähdön ja koristeli ensimmäisen oksan. Tällainen siitä tuli:

Koristeet eivät ole sattumanvaraisia vaan ne etenevät kronologisesti. Ylinnä on arki ja paastonaika, sitten (musta) pitkäperjantai, (vihreä ja oranssi) pääsiäinen ja alinna (keltainen ja punainen) vappu. Aika hieno tulkinta kevään merkkitapahtumista!