Olin sunnuntaiaamuna ehtoollisavustajana messussa. Aikomus oli alun perin mennä yksin mutta lauantai-iltana meille valkeni, että ritari Yrjänän koripalloturnaus a) jatkuu sunnuntaina ja b) hänellä on ensimmäinen matsi klo 11 aamulla. Mies lähti taksikuskiksi ja kannustusjoukoiksi. Kaksitoistavuotias neiti Kevät ilmoitti ison tytön oikeudella jäävänsä kotiin. Kuusivuotias Pellavatukka ei halunnut lähteä katsomaan korismatsia vaan halusi mieluummin mukaan messuun.
Olen kerran ennenkin avustanut Pellavatukan kanssa ilman kirkonpenkistä löytyvää lapsen isää, mutta silloin kyseessä oli perhemessu ja myös tavallista epämuodollisempi istumajärjestys, joten tilanne oli hiukan erilainen. Hiukan jännitti, miten moiseen kokeiluun suhtaudutaan, mutta molemmat papit - Pellavatukan hyviä tuttuja - sekä toinen maallikkoavustaja suhtautuivat hyvin suopeasti. Tyttö istui sitten sylissäni siellä sivulla edessä, missä papit ja avustajat messun aikana istuvat. Hyvin meni.
Hiukan kyllä tuli hikikarpaloita otsalle, kun neitonen rupesi kesken saarnan kuiskimaan, että pitäisi päästä vessaan... Vessahätä taisi kuitenkin olla lähinnä kyllästymistä saarnan pituuteen - siihen auttoi, kun kehotin etsimään erilaisia numeroita virsikirjasta.
Kirkkokahveilla useampi ihminen kävi kehumassa Pellavatukkaa siitä, miten suloinen tyttö hän on. (No niinhän hän tietysti onkin.) Joku sitten totesi minulle ajatelleensa messun aikana, että olen rohkea äiti, kun uskallan ottaa lapsen sinne pappien joukkoon. Siihen totesi pöytänaapuri hiukan hämmästelevään sävyyn, että kyllä nykyään nuoret perheet saattavat ottaa lapsia mukaan kirkkoon. Molemmat keskustelijat olivat minulle vieraita.
Vaikka sävy oli myönteinen, jäin keskustelusta vähän hämmentyneeksi. Olen Punaisella puukirkolla aina kokenut olevani tervetullut messuun lasten kanssa. Olen myös pitänyt messuun osallistumista suorastaan lasten oikeutena. Pidänkö kuitenkin itsestään selvänä asioita, jotka eivät ole niitä muille? Otanko jonkinlaisia erivapauksia? Onko sittenkin liian rohkeaa ottaa lapsi mukaan, kun lähtee avustamaan messussa?
avustajana en ole ollut, mutta joskus mietin että mitä mahtavat muut ajatella, kun en laahaa nuorisoa mukanani kirkonpenkkiin.
VastaaPoista:-D
VastaaPoistaKaikkea voi murehtia.
Jokainen tällainen "rohkea" teko auttaa arempiakin uskaltamaan. Muistan, miten aikoinaan oudommatkin miehet uskalsivat tulla ikäihmisten kerhoon, kun tiesivät, että Esko oli aina paikalla. Esko oli vanha kalastaja, joka teki jo pelkällä olemassaolollaan monelle muulle hyvää...
VastaaPoistaMm, taannoin vuosi pari sitten, kun Pellavatukka hiukan riehui perhemessussa, papit lohduttelivat minua juuri tuolla, että messussa olleille muille perheille on helpottavaa nähdä, että albaan pukeutuneenkin äidin lapset juoksentelevat joskus käytävällä... :-D
VastaaPoistaEsko kuulostaa mukavalta. Mistä tulikin mieleeni, että minun on jo pitänyt pitkään kirjoittaa Punaisen puukirkon Antista. Antti ei ollut kalastaja mutta kylläkin merikapteeni. Jospahan jonakin päivänä tässä saisin aikaiseksi.
Kiva, kun lapsesi on mukana myös, kun olet avustajana.
VastaaPoistaAikanaan kuljetin omianikin mukana niin kauan, kun jotenkin suostuivat mukaan tulemaan, en kuitenkaan avustajana ollessani tarvinnut...
Pellavatukka on tuntunut kokevan avustamisen ihan myönteisenä. "Silloin, kun me oltiin järjestämässä sitä kirkkoa", kuului neitosen suusta jälkikäteen.
VastaaPoista