Jeesus ja muut kirkkotyypit

Hampaita pestessä viisivuotias Pellavatukka kysyi: Äiti, onko Joulupukki Jeesuksen sukua?

Äiti (yllätettynä): Öö, no, mitäs itse arvelet?

Pellavatukka: On se. Sehän jakaa aina lahjoja silloin, kun Jeesus syntyy.

Totesin tämän olevan kiistämättä totta. Mihin Pellavatukka: Jeesus on jännä tyyppi kun se syntyy joka vuosi uudestaan.

Äiti (hajamielisesti): Niin ja kuolee, ja nousee kuolleista.

Pellavatukka: Äiti, mä olen miettinyt, että Jeesus ei taida olla kuitenkaan todellinen. Koska jos se olis todellinen, niin monethan olis tavanneet sen. Siitähän vaan puhutaan. Ja miten voi syntyä joka vuosi uudestaan?

Äiti (vetää henkeä): No. Ensinnäkin. Kyllä Jeesus on ihan oikeasti ollut olemassa. Joulua vietetään Jeesuksen synttärinä mutta ei Jeesus joka vuosi synny vauvaksi oikeasti. Silloin muistellaan sitä, kun Jeesus oli vauva. Jeesus syntyy niin kuin symbolisesti uudelleen. Ja sitten pääsiäisenä...

Pellavatukka (keskeyttää innostuneena): Siis onko Jeesus ihan oikea elävä ihminen?

Äiti: Niin siis Jeesus eli tosi kauan sitten ja kuoli ja sitten nousi kuolleista ja meni taivaaseen, ja...

Pellavatukka: Minkä näköinen Jeesus oli?

Äiti: No sillä oli varmaan ainakin tumma tukka ja parta.

Pellavatukka: Ei kun lapsena. Minkä näköinen Jeesus oli lapsena?

Äiti: Varmaan sillä oli tumma tukka mutta ei partaa.

Pellavatukka: Niin olishan se hassua, jos lapsella olis parta. Äiti, miksi Jeesuksesta aina puhutaan kirkossa?

Äiti: No siis Jeesushan oikeastaan perusti kirkon. Tai siis ne jotka uskoi Jeesukseen ja öö...

Pellavatukka (keskeyttää jälleen innostuneena): Äiti, kerro mulle kaikki ne muutkin kirkkotyypit!

Äiti (hämmentyneenä): Kaikki kirkkotyypit?

Pellavatukka: No Jeesus on yksi ja Jumala on yksi ja keitäs muita niitä on? Äiti ketkä on Jeesuksen perhe?

Äiti (vähän jo väsyneenä): Tiedäthän sä Jeesuksen äidin Marian ja Joosefin. Ja...

Pellavatukka: Niin Maria ja Joosef. Mutta äiti, onko Jumala todellinen?

Äiti: Niin eri ihmiset uskoo vähän eri tavoilla. Mutta minä kyllä uskon, että Jumala on todellinen.

Pellavatukka: Siis äiti sano onko Jumala olemassa?

Äiti: On, muruseni, Jumala on olemassa. (Ajattelee epätoivoisena: Ainakin yhteen kysymykseen, tosin vasta toiseen kertaan kysyttäessä, osasin antaa täsmällisen vastauksen.)

Pellavatukka: Toi ankka on kyllä aika hassu. (Osoittaa kylpyankkaa. Jeesus-keskustelu on päättynyt. Äidistä tuntuu, että se jäi jotenkin kesken.)

Mitähän sitä kertoisi?

Joulu tuli, oli ja meni. Siitä on jo melkein kuukausi ja kotonakin on oltu kohta kaksi viikkoa. Minä olen kyllä osittain edelleen - tai ehkä uudestaan - joulutunnelmissa. Ulkona on LUNTA.

Jouluna ei ollut. Jouluna oli tällaista:

 

Meillä oli upea reissu. Aivan mahtava. Oli jännittävää nähdä, että joulutunnelman voi luoda vaikka kauppakeskuksen pizzerian pöytään, kun kaivaa käsilaukusta ruttuisen paperin ja ritari Yrjänä sitten tavailee siitä meille ääneen jouluevankeliumin. Lopulta, joulun ainekset ovat varsin yksinkertaiset.

(Samalla tehtäköön tiettäväksi, että vaikka joulun todistettavasti voi kokea maailmalla, ENSI JOULUNA en suostu lähtemään kotoa mihinkään. Paitsi joulukirkkoon. Ja ehkä pulkkamäkeen. Rajansa ne on kokeiluillakin.)

Arki pyörii. Yllättävän helposti, itse asiassa. (Ehkä mm. siksi, etten ole kirjoittanut tai lukenut yhtään blogia...) Odotettu elämänmuutos odottaa reilun neljän viikon päässä: vuoden opintovapaa. Sillä tiedolla sietää muutaman viikon pyörittääkin.

Kotiin palattua olen lukenut Luukkaan evankeliumia. Siinä on kohtia, joita en ymmärrä. Takkuaa. Kirjoitan niistä myöhemmin.

No niin. Muuta kerrottavaa ei juuri tällä haavaa taida olla. Täällä ollaan taas.

 

P.S. Meidän nurkilla kirkolta saa luomujuureksia. Aivan mahtavaa! Saa kopioida idean.

Jouluaattona toivotan sinulle joulurauhaa!

Rauhallista, onnellista ja kaikin puolin hyvää joulua sinulle, lukijani!

Luukun takana: Samettikoiran silmät

Joulu

Katsokaa:

Kirkkaus säteilee pimeään.

Viimeinen pinei juoksupoika

hiipi kirjapaketteineen

pehmeään hämärään.

Hänellä on niin onnellisen nälkäiset silmät.

Me menemme kirkkoon,

jossa on paljon ihmisiä

ja lämmintä ja kylmää

ja Jumalan hiljaiset kasvot

ja jäähileiset ikkunaruudut

ja kynttilöitä.

Kun olin aivan pieni,

näin enkeleitä aattoillan hämärässä.

Minä peitin silloin

pieneen, lasiseen maljaan

tinasotamiehen,

jonka päälle joku oli astunut.

Kuvittelin, että sen oli silloin hyvä olla,

ja asetin sen peitoksi paperisen lipun.

Joulu,

se on kuusenneulasten

ja sammuvien kynttilöiden tuoksua,

ja hiljaista,

onnellisen säikähdyttävää rakkautta,

ja lahjoja, ja unta,

jossa kasvoja hipovat enkelin siivet.

Me katselemme valaistuja ikkunoita

ja laskemme kynttilöiden pieniä liekkejä

ja avaaamme hitaasti kirjoja,

jotka joskus luetaan ja unohdetaan.

Ja jossakin ajatusten keskellä

nukkuu lapsi,

joka kantaa kaikkien unelmien kohtaloa

pienissä käsissään,

ja lempeitten juhtien huuruinen hengitys

lämmittää häntä pimeässä.

-------

Kynttilät sammuvat hiljaa,

ja samettikoira vuoteen jalkopäissä

odottaa, että sen pyöreisiin lasisilmiin

suudeltaisiin: Hyvää yötä.

Mika Waltari 1928

Luukun takana: Valoa pimeyteen

Vuoden pimeimpänä päivänä tämä virsi, joka tuo valoa elämän pimeimpiin hetkiin.

Luukun takana: Suutari ja vieras

Hän oli suutari, vanha ja lempeä mies

Hänen puotinsa koko kaupunki ties

Ja nyt hän jouluksi siivosi talossaan

ja kertoi kaikille suurta uutistaan

Hän sanoi: Mestari on tulossa kylään meille

Hän on ilmoittanut minulle sen varmasti

Mestari on tulossa tänään meille

Voiko jouluvieras olla enää parempi

Hän istuu ikkunalle vierastansa odottamaan

Ja eipä aikaakaan, kun oveen jo koputetaan

Hän ensin pettyy oven takana kun seisookin vaan

Köyhä nainen lapsen kanssa aivan kohmeissaan

Hän sanoi: Mestari on tulossa tänään meille

Istu hetkeksi ja oota häntä kanssani

Mestari on tulossa tänään meille

Kääri huopaan tähän paleleva lapsesi

Ei kuulu vieläkään nyt vierastaan, vain luminen tie

Ja sitä pitkin astuu luokseen pummi, mikä lie

Hän pyytää suutarilta korpunpalaa taskuunsa

Kun nälissänsä on yksin jouluaattona

Hän sanoi: Mestari on tulossa tänään meille

Istu hetkeksi ja oota häntä kanssani

Mestari on tulossa tänään meille 

Ota tästä kuumaa keittoa nälkääsi

Ilta pimenee ja vierasta vain kuulu ei

Ja vanha suutari jo astiat pois pöydästä vei

Ja vielä kolkuttelee oveen juoppo naapuri:

Oon avaimeni hukannut, en pääse kotiini

Hän sanoi: Mestari on tulossa tänään meille

Istu hetkeksi ja oota häntä kanssani

Mestari on tulossa tänään meille 

Jos jäät yöksi, sijaan sinulle vuoteesi

Ja niinpä menee vanha mies jo nukkumaan

Näkee unta, sanoo vieraalleen: Et tullutkaan

Vieras kertoo: Olin luonas tänään kolmasti

Hyvää joulua ja kiitos sydämestäni

Hän sanoi: Mestari on tulossa kylään meille

Hän on ilmoittanut minulle sen varmasti

Mestari on tulossa tänään meille

Voiko jouluvieras olla enää parempi 

Pekka Ruuska



 

Luukun takana: Äiti ei ole väsynyt

Marikki ja Liisa jouluaattoaamuna:

Marikista ja Liisasta on ihmeellistä, että he saavat istua yöpaitasillaan uunin edessä juomassa kahvia.

- Se johtuu siitä, että on joulu, sanoo Liisa.

- Niin, siitä se johtuu, sanoo äiti.

Mariki katsoo häneen peloissaan nähdäkseen, onko hän väsynyt. Mutta äiti on onneksi vain iloinen eikä yhtään väsynyt. Kaikkien täytyy olla iloisia, kaikkien mielestä joulun täytyy olla hauska, muuten Marikilta menee jotakin pilalle. Ja siksi hän jankuttikin silloin, kun äiti raatoi pahimmissa joulukiireissä:

- Jouluaattona sinä et saa olla väsynyt, lupaa se!

- Enhän toki olekaan, kuinka minä voisin olla väsynyt jouluaattona, sanoo äiti.

Ja tuossa hän nyt istuu isän ja Alvan kanssa, ja kaikki kolme näyttävät pitävän joulusta yhtä paljon kuin Marikki ja Liisakin. Voi, miten ihanaa!

(Astrid Lindgren: Marikki)