Jouluaattona toivotan sinulle joulurauhaa!

Rauhallista, onnellista ja kaikin puolin hyvää joulua sinulle, lukijani!

Luukun takana: Samettikoiran silmät

Joulu

Katsokaa:

Kirkkaus säteilee pimeään.

Viimeinen pinei juoksupoika

hiipi kirjapaketteineen

pehmeään hämärään.

Hänellä on niin onnellisen nälkäiset silmät.

Me menemme kirkkoon,

jossa on paljon ihmisiä

ja lämmintä ja kylmää

ja Jumalan hiljaiset kasvot

ja jäähileiset ikkunaruudut

ja kynttilöitä.

Kun olin aivan pieni,

näin enkeleitä aattoillan hämärässä.

Minä peitin silloin

pieneen, lasiseen maljaan

tinasotamiehen,

jonka päälle joku oli astunut.

Kuvittelin, että sen oli silloin hyvä olla,

ja asetin sen peitoksi paperisen lipun.

Joulu,

se on kuusenneulasten

ja sammuvien kynttilöiden tuoksua,

ja hiljaista,

onnellisen säikähdyttävää rakkautta,

ja lahjoja, ja unta,

jossa kasvoja hipovat enkelin siivet.

Me katselemme valaistuja ikkunoita

ja laskemme kynttilöiden pieniä liekkejä

ja avaaamme hitaasti kirjoja,

jotka joskus luetaan ja unohdetaan.

Ja jossakin ajatusten keskellä

nukkuu lapsi,

joka kantaa kaikkien unelmien kohtaloa

pienissä käsissään,

ja lempeitten juhtien huuruinen hengitys

lämmittää häntä pimeässä.

-------

Kynttilät sammuvat hiljaa,

ja samettikoira vuoteen jalkopäissä

odottaa, että sen pyöreisiin lasisilmiin

suudeltaisiin: Hyvää yötä.

Mika Waltari 1928

Luukun takana: Valoa pimeyteen

Vuoden pimeimpänä päivänä tämä virsi, joka tuo valoa elämän pimeimpiin hetkiin.

Luukun takana: Suutari ja vieras

Hän oli suutari, vanha ja lempeä mies

Hänen puotinsa koko kaupunki ties

Ja nyt hän jouluksi siivosi talossaan

ja kertoi kaikille suurta uutistaan

Hän sanoi: Mestari on tulossa kylään meille

Hän on ilmoittanut minulle sen varmasti

Mestari on tulossa tänään meille

Voiko jouluvieras olla enää parempi

Hän istuu ikkunalle vierastansa odottamaan

Ja eipä aikaakaan, kun oveen jo koputetaan

Hän ensin pettyy oven takana kun seisookin vaan

Köyhä nainen lapsen kanssa aivan kohmeissaan

Hän sanoi: Mestari on tulossa tänään meille

Istu hetkeksi ja oota häntä kanssani

Mestari on tulossa tänään meille

Kääri huopaan tähän paleleva lapsesi

Ei kuulu vieläkään nyt vierastaan, vain luminen tie

Ja sitä pitkin astuu luokseen pummi, mikä lie

Hän pyytää suutarilta korpunpalaa taskuunsa

Kun nälissänsä on yksin jouluaattona

Hän sanoi: Mestari on tulossa tänään meille

Istu hetkeksi ja oota häntä kanssani

Mestari on tulossa tänään meille 

Ota tästä kuumaa keittoa nälkääsi

Ilta pimenee ja vierasta vain kuulu ei

Ja vanha suutari jo astiat pois pöydästä vei

Ja vielä kolkuttelee oveen juoppo naapuri:

Oon avaimeni hukannut, en pääse kotiini

Hän sanoi: Mestari on tulossa tänään meille

Istu hetkeksi ja oota häntä kanssani

Mestari on tulossa tänään meille 

Jos jäät yöksi, sijaan sinulle vuoteesi

Ja niinpä menee vanha mies jo nukkumaan

Näkee unta, sanoo vieraalleen: Et tullutkaan

Vieras kertoo: Olin luonas tänään kolmasti

Hyvää joulua ja kiitos sydämestäni

Hän sanoi: Mestari on tulossa kylään meille

Hän on ilmoittanut minulle sen varmasti

Mestari on tulossa tänään meille

Voiko jouluvieras olla enää parempi 

Pekka Ruuska



 

Luukun takana: Äiti ei ole väsynyt

Marikki ja Liisa jouluaattoaamuna:

Marikista ja Liisasta on ihmeellistä, että he saavat istua yöpaitasillaan uunin edessä juomassa kahvia.

- Se johtuu siitä, että on joulu, sanoo Liisa.

- Niin, siitä se johtuu, sanoo äiti.

Mariki katsoo häneen peloissaan nähdäkseen, onko hän väsynyt. Mutta äiti on onneksi vain iloinen eikä yhtään väsynyt. Kaikkien täytyy olla iloisia, kaikkien mielestä joulun täytyy olla hauska, muuten Marikilta menee jotakin pilalle. Ja siksi hän jankuttikin silloin, kun äiti raatoi pahimmissa joulukiireissä:

- Jouluaattona sinä et saa olla väsynyt, lupaa se!

- Enhän toki olekaan, kuinka minä voisin olla väsynyt jouluaattona, sanoo äiti.

Ja tuossa hän nyt istuu isän ja Alvan kanssa, ja kaikki kolme näyttävät pitävän joulusta yhtä paljon kuin Marikki ja Liisakin. Voi, miten ihanaa!

(Astrid Lindgren: Marikki)

Luukun takana: Pienen nyytin joulu

Sitten he kaikki istuutuivat lumeen odottamaan onnettomuutta.

Aika kului, mutta mitään ei tapahtunut.

Vain pieni nyyti, se, joka oli ollut juomassa teetä, pistäytyi esille puuvajan takaa. Se oli ottanut mukaansa kaikki sukulaisensa ja sukulaistensa ystävät, ja kaikki olivat yhtä pieniä ja harmaita ja surkeita ja palelevia.

- Hauskaa joulua, nyyti kuiskasi kainosti.

- Sinä olet todella ensimmäinen, jonka mielestä joulu on hauska, sanoi Muumipappa. Etkö sinä ollenkaan pelkää, mitä tapahtuu, kun se tulee?

- Sehän on täällä, nyyti mutisi ja istuutui sukulaisineen lumeen. Saako katsoa? Teillä on ihmeellisen kaunis kuusi.

- Ja noin paljon ruokaa, sanoi joku sukulaisista uneksien.

- Ja oikeita lahjoja, sanoi joku toinen sukulainen.

- Olen uneksinut koko elämäni ajan, että saisin nähdä tämän läheltä, nyyti lopetti ja huokaisi.

Tuli hiljaisuus. Kynttilät paloivat rauhallisessa yössä liikkumattomin liekein. Nyyti ja sen sukulaiset istuivat aivan hiljaa. Saattoi tuntea, miten he ihailivat ja kaipasivat, se tuntui yhä voimakkaammin ja voimakkaammin, ja lopulta Muumimamma siirtyi lähemmäksi Muumipappaa ja kuiskasi:

- Eikö sinunkin mielestäsi?

- Niin, mutta jos, muistutti Muumipappa.

- Joka tapauksessa, sanoi Muumipeikko. Jos joulu suuttuu, voimme ehkä pelastautua kuistille.

Sitten hän kääntyi nyytin puoleen ja sanoi: - Olkaa hyvät, kaikki on teidän.

Nyyti ei voinut uskoa korviaan. Se meni varovasti kuusta kohti, ja sen jäljessä tuli koko rivi sen sukulaisia ja ystäviä tuntokarvat hartaudesta väristen.

Niillä ei ollut koskaan aikaisemmin ollut omaa joulua.

Tove Jansson: Näkymätön lapsi ja muita kertomuksia

Luukun takana: Marikin ja Liisan adventtiretki

Neljäntenä adventtina Marikki ja Liisa lähtevät omine lupineen vierailulle Omenakumpu-nimiselle maatilalle ystävällisen Karlssonin perheen luo. Vierailu pitkittyy lumimyrskyn takia koko päivän mittaiseksi. Omenakummussa on hauskaa, siellä voi esimerkiksi katsella hevosia tallissa:

Sitten he seuraavat Tuurea talliin. Siellä on neljä hevosta, Tiitus, Muuna, Freija ja Konkari. [---] Konkari on kiltein ja rumin, se on kummallisen keltaisen värinen.

- Ulkonäkö ei merkitse mitään, kunhan on kiltti, sanoo Marikki.

---

- Missä seimessä täällä pikku Jeesus lepäsi? Liisa kysyy äkkiä. Hän luulee, että maailmassa on vain yksi talli ja se on täällä Omenakummussa.

Marikki selittää hänelle, että se tapahtui aivan toisessa tallissa kaukana Juudean maalla.

- Mistä sinä sen tiedät? Liisa kysyy.

- Kyllä minä sen tiedän, opettaja on sanonut.

Liisa ei ole ollenkaan tyytyväinen.

- E-ei, kyllä hän lepäsi Konkarin seimessä, niin minun koulussani on sanottu. Ja Konkari oli kiltti: se ei purrut häntä, nuuhki vain nähdäkseen, kuka siinä oli.

Marikki katselee ympärilleen hämärässä tallissa. Oikeastaan hänkin olisi tahtonut, että Jeesuksen seimi olisi ollut täällä Omenakummussa.

- Ehkä se sittenkin oli täällä, hän sanoo innoissaan. Ja Maria sytytti kynttilät kaikkiin ikkunoihin, ja Pekka Karlsson ja Karlssonin täti istuivat keittiössä ja katsoivat, miten valo loisti lumella. Ja silloin Karlssonin täti sanoi: "Kuka kumma on tänä iltana tallissa?"

Siihen Liisa osaa antaa vastauksen:

- Se on vain pikku Jeesus. Hän makaa Konkarin seimessä. Konkari nuuhkii häntä ja silloin Jeesus nauraa, sillä hän pitää siitä.

- Enkö minäkin istu keittiössä katsomassa, miten tallista loistaa valo? kysyy Tuure.

- Kyllä sinä, Tuure, olet aika tyhmä, sanoo Marikki. - Sehän tapahtui aikoja sitten. Sinä et ollut silloin vielä syntynytkään.

(Astrid Lindgren: Marikki)